Torstai 29.9.2011 Pahvilaatikoita leikellessä…

Onnistuttiin Gesan kanssa pitämään talo pystyssä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja yhtään ryöväriäkään ei näkynyt. Tänään tosin naapuri näytti meille jättimäisen käärmeen talojen lähellä ja selitti että se on mamba (tai ainakin niin ymmärrettiin). Onneksi meidän mökissä ei ole käärmeen mentäviä aukkoja ainakaan tietääksemme.

Ollaan oltu eilen ja tänään töissä ja harrastettu siivoamista. Siivottiin läpikotaisin meidän pikku keittiömme ja pestiin ahkerasti pyykkiä. Siinähän se aika kuluukin jouhevasti askareita hoitaessa. Tänään alettiin myös valmistella ensi viikon tunteja, koska ensi viikolla pidetään Gesan kanssa ainakin kaksi itsenäisesti valmistamaamme opetuspäivää lapsille (toivottavasti sijainen pystyy olemaan apuna tulkkaamassa pikkaisen). Tänään leikeltiin siis vanhoista pahvilaatikoista paloja joista taiteltiin kirjan kansia. Lisäksi leikkailtiin valmiiksi lehdistä kuvia. Ensi viikolla yhden päivän aiheena on näet innostaa lapsia tutustumaan kirjoihin (tosin harvalla heistä varmaan on kotona kirjoja, mutta opetussuunnitelman mukaan tunnit tulee toteuttaa…). Ajattelimme lukea lapsille satuja ja sitten antaa heidän valmistaa omat kirjat, liimaamalla ja piirtämällä. Sisällä olevalle sivulle he voivat sitten ”kirjoittaa” oman tarinan. Jos lapset suostuvat laitetaan kaikki kirjat luokkahuoneeseen niin että sielläkin olisi oma kirjahylly. Voi kuitenkin olla että kaikki lapset haluavat viedä kirjansa heti kotiin, katsotaan.

Lisäksi ajattelimme tänään piirtää vuoden aikataulut luokan seinälle, jos ne auttaisivat lasten käytösongelmissa. Kesä tauluun laitettaisiin päivän lopuksi niiden lasten nimet jotka ovat olleet parhaalla käytökselleen koko päivän, kevät tauluun niiden nimet jotka ovat yrittäneet parhaansa, syksy tauluun heidät jotka ovat välillä unohtaneet käytöstavat ja talvi tauluun ne jotka ovat lyöneet ja potkineet muita ja olleet todella epäkunnioittavia. Toivottavasti tämä auttaisi edes hieman lapsia hallitsemaan käytöstään, sillä tällä hetkellä tilanne on, että vähintään kymmenen lasta päivässä itkee koska joku on ehtinyt potkia, lyödä tai kuristaa heitä. Täällä on melkoisen yleistä kurittaa lapsia ruumiillisesti, mutta koska Vusumnotfo projekti ohjaa opettajia opettamaan ilman lyömistä niin osalla opettajista on täysin hukassa miten lasten kanssa voisi toimia toisin. Katsotaan miten vuodenaikataulu idea uppoaa lapsiin. On vain ikävä tietää että lapset varmaan näkevät ja kokevat paljon ruumiillista kuritusta kotonaan, joten heidän on helppo siirtää tämä käytösmalli omaan toimintaansa. Jos aikuinen kieltää lyömästä toisia, mutta samalla itse lyö lasta, ei ole ihme jos lapsi on hieman ihmeissään siitä miten ristiriitatilanteissa tulisi toimia.

Huomenna Gesa lähtee Mbabaneen enonsa ja tätinsä luokse mutta minä jään tänne, katsotaan mitä tekemistä minulla on viikonloppuna, mutta kuulemma tänne on tulossa kyläilemään muutama amerikkalainen vapaaehtoinen.

Tiistai 27.9.2011 Retki Piggs Peak:iin

Tänään oli taas todella kuuma päivä, janottaa edelleenkin vaikka nyt  on jo ihana yön viileys laskeutunut. Pre-schoolissa päivä sujui normaaliin tapaan, tänään tosin ei paljoakaan voitu auttaa opetuksessa koska lapset kertoivat tarinoita kuinka he auttavat perheitään kotitöissä (ja tosiaan ei noista tarinoista paljoa ymmärretty…) Keskityttiin sitten auttamaan järjestyksen ylläpitämisessä ja siivouksessa. Tänään huomasin kyllä ensimmäisen kerran että paikalliset ovat huolissaan HIV:n leviämisestä. Eräs lapsista satutti jalkansa niin että siitä alkoi valua paljon verta ja ensimmäinen reaktio minulla ja Gesalla olisi ollut mennä auttamaan lasta ja sitomaan haavaa, mutta opettaja otti tilanteen haltuunsa ja käski lapsen itse laittaa wc-paperia jalan ympärille (täällä ei tosiaan kattavia ensiapulaukkuja ole, edes laastarit eivät kuulu varustukseen) ja sitten siivoamaan itse vuotaneen veren lattialta. Lopuksi opettaja puhdisti lattiaa vielä jollain aineella ja kun lapsi olisi satu tuokiolla halunnut tulla istumaan minun viereeni, opettaja pyysi häntä siirtymään toiselle paikalle, koska hänen jalastaan vuosi edelleen verta. Vaikka tuntuikin aika ikävältä että lapsen piti hoitaa itse omaa haavaansa, niin kai se on hyvä että opettaja tietää kuinka HIV:n leviämistä voi ehkäistä. Pre-schoolissa kun ei ole mitään suojavälineitä/puhdistusvälineitä niin kai se on parasta että jokainen koskee vain omaan vereensä. Minusta tuntuu vain toisaalta niin pahalta jättää pieni lapsi hoitamaan itseään, vaikka eihän hänellä tietenkään mitään hengenhätää ollutkaan.

Pre-schoolin jälkeen lähdimme Gesan kanssa combilla Piggs Peak:iin, lähi ”kaupunkiimme” katselemaan kauppoja ja hoitamaan Kathyn pankki- ja postiasioita. Combi matkat ovat minusta jotenkin todella tunnelmallisia. Siellä ahtaassa pakettiautossa paikallisten keskellä ja radiosta pauhaa täysillä musiikki, samalla voi seurata kuinka kauniit maisemat vilisevät ohitse. Nuo hetket ovat kokemuksia jotka eivät koskaan unohdu. Piggs Peakissa hoidimme ”viralliset asiat” ja sitten kävimme ostamassa Gesalla pitkän hameen. (täällä on hieman epäkunnioittavaa kulkea niin että paljastaa polvensa) Kävimme vähän ruokakaupassa ja ostamassa hedelmä/vihannestorilta tuoreita appelsiineja ja omenoita. Tietenkin kunnon turisteina menimme myös Piggs Peakin suureen nähtävyyteen Kentucky fried chicken:iin syömään jäätelöä ennen kuin lähdimme takaisin ”kaupungin hulinasta” maaseudun rauhaan. Ehdimmekin juuri sopivasti takaisin ennen pimeän tuloa, mutta Kathy jäi jumiin Etelä-Afrikan puolelle kun raja sulkeutui ennen kuin hän ehti takaisin. Saamme siis Gesan kanssa vastata Vusumnotfosta tänä yönä koirien kanssa, varokaa siis kaikki varkaat ja ryövärit!

Maanantai 26.9.2011 Lämpöä piisaa taas välistä…

Taas on pimeä laskeutunut Swazimaan ylle. Täällähän tosiaan tulee pilkkopimeää jo kello kuudelta joten sen jälkeen ei pahemmin ole ulkona liikkumista. No hyvää aikaa kirjoitella aina blogia. Tämä päivä oli taas todella lämmin ja sadekaudesta ei tietoakaan. Yksi paikallinen mies kertoikin että varsinaisen sadekauden pitäisi alkaa lokakuun lopussa ja nämä olivat vain hieman ennen aikaisia sateita.

Tänään päästiin hyvin taas maaseudun rutiineihin kiinni. Täällä huomaa kyllä selkeästi eron rikkaiden ja köyhien välillä sekä myös maalais- ja kaupunkilaiselämän välillä. Mentiin taas aamulla aikaisin kouluun ja päästiin tekemään opettamaan lapsille u kirjantainta. Saa kyllä mukavasti käyttää luovuutta kun yrittää opettaa osaamatta itse kieltä yhtään ja lasten osatessa englantia lähinnä kuorossa toistettujen lauseiden verran. Välillä minusta tuntuu että täällä yritetään usein opettaa lapsille liian montaa ja liian vaikeita asioita samanaikaisesti ja hyvin nopealla tahdilla jolloin lapset eivät oikeastaan sisäistä kunnolla mitään. Opettajat kun eivät ole täällä kovin hyvin koulutettuja ja lapsiryhmät saattavat olla todella vaihtelevia niin minusta olisi parempi jos opetuksessa keskityttäisiin aluksi perusasioihin, kuten kauniiseen käytökseen, ryhmässä toimimiseen ja siisteyteen. Tällä hetkellä luokassa on näet todella paljon levottomuutta ja tappeluita joihin kaikkiin opettaja ei ehdi puuttua ja joita minä tai Gesa ei pystytä kunnolla selvittämään koska meillä ei ole lasten kanssa yhteistä kieltä. Tänäänkin yksi oppilas kuristi tappelun lomassa toista oppilasta siten että tämä oksensi lattialle. Yritin selvittää tilannetta ja kertoa lapsille ettei kuristaminen ole oikein, mutta se tuskin meni kovin hyvin perille koska vastauksena tuli vain nopeaa siswatia. Tuntuu aina välillä todella ikävältä kun ei saa selvitettyä tilanteita kuten haluaisi kielimuurin takia.

Ensi viikolla saa nähdä kenen kanssa opetamme, sillä luokan varsinainen opettaja joutuu varmaan olemaan poissa ja hoitamaan sairasta sukulaistaan joka ei pääse sairaalaan. Otimme tänään Gesan kanssa lainaksi opettajalta laulukirjan jotta osaamme sitten ensi viikolla laulattaa lapsille tuttuja lapsia jos sijaiseksi tulee joku joka ei osaa lapsille tuttuja lauluja (no peukut pystyssä että saadaan edes joku paikalle).  Tuo siswatin kieli on vain hiukan hakusessa vai miten teiltä onnistuisi laulaa: Nkulunkulu Mnikati wetibusiso temaSwati…. (taidetaan siis pysyä ensi viikko englanninkielisissä lauluissa :D)

Tänään käveltiin koulun jälkeen lähikauppaan ostamaan vään ruokaa ja vessapaperia. Taas saatiin tallustella tien varressa lehmien perässä, niitä täällä riittää. Lähikaupassa oli ihan hyvät valikoimat joten pärjätään taas tämä viikko ja huomenna varmaan yritetään mennä koulun jälkeen Piggs Peakiin jos ehditään takaisin ennen pimeää. (combit kun tosiaan ei kulje minnekään enää kuuden jälkeen). Kauppareissun jälkeen pestiin hometta pois vanhoista maitotölkeistä jotta niitä voitaisiin vielä käyttää johonkin. Vusumnotfossa kyllä hyödynnetään kaikki materiaali todella hyvin ja jokainen roskakin on arvokas askarteluun, leikkiin tai johonkin uusiokäyttöön. Maitotölkkejä pestäessä kasteltiin vahingossa jättimäisten torakoiden pesä ja niitä ryömi oikein joukolla maanpinnalle. Toivottavasti ne ei löydä tänä yönä polkua meidän Wendy houseen, en haluaisi herätä sellaisen viereltä…

Sunnuntai 25.9.2011 Viikonloppu Mbabanessa

Perjantaiaamuna nousimme tavalliseen tapaan auringon noustessa kuuden maissa ja lähdimme töihin.  Otimme kamerat mukaan ja kysyimme opettajalta saammeko ottaa muutamia kuvia lapsista. Olisittepa nähneet lapset kun he ymmärsivät että otimme valokuvia. Ei tietoakaan ujoudesta tai piiloutumisesta vaan jokainen halusi olla kuvassa ja mieluiten yksin. Heille oli myös todella tärkeää nähdä kuvat itsestään ja kuvien katselu ja ottaminen toi paljon naurua ja iloa päivään. Päivän päätyttyä kävelimme takaisin Vusumnotfoon ja pakkasimme tavaramme, sillä Gesan enon firman autokuski tuli hakemaan meidät Mbabaneen. Samaa matkaa tuli myös viime viikon leirillä työskennelleet swazi keittäjä ja opettaja. Automatka sujuikin rattoisasti kun juttelin opettajan kanssa mm. Tiger Woodsin golfurasta skandaalin jälkeen ja Barack Obaman mahdollisesta uudelleen valinnasta (täytyy puhua ainoastaan vanhoista uutisista, koska tällä hetkellä olen aikamoisessa uutiskatveessa). Ensimmäisen yön Mbabanessa vietinkin sitten Gesan enon ja tämän vaimon kauniissa talossa. Illalla kävimme syömässä ulkona jättimäisiä pitsoja, mutta koska täällä olen tottunut unirytmiin nukkumaan puoli yhdeksän herätys puoli kuusi niin ravintolasta takaisin tultua menimme suunnilleen suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamuna pääsin Gesan tädin kyydillä Mbabanen keskustaan ja jäin sinne vähäksi aikaa pyörimään ja katselemaan kauppoja ennen kuin otin taksin majataloon jossa Mbabanessa työskentelevät suomalaiset diakilaiset asuivat. Vaihdettiin heidän kanssa kuulumisia (eli puhuttiin lähinnä töistä :D) ja käytiin kävelemässä ja katselemassa lähialueen jättimäisiä taloja joita ympäröivät piikkilanka aidat. Myöhemmin illalla kävikin ilmi, etten mahtunut yöpymään samaan majataloon muiden suomalaisten kanssa, kuten minulle oli luvattu, koska joku lentopallojoukkue oli majoittunut sinne. No minut vietiin sitten toiseen majataloon ja luvattiin hakea aamulla takaisin seuraavan aamun sovittuun tapaamiseen kaikkien suomalaisten ja muutaman diakin opettajan kanssa. Katselin hieman jalkapalloa tv:stä ennen kuin majatalon omistaja pariskunnan poika tuli kysymään jos haluan tulla viettämään aikaa heidän kanssaan. Istuskelin sitten illan katsomassa, kun pojat pelasivat tappelupelejä pleikalla (no voi kai sitä tylsemminkin iltansa viettää… ei kyllä tule monia tapoja mieleen…). Sain myös harjoitella hieman tätä outoa liikennettä täällä (rattihan on täällä autoissa väärällä puolella) kun yksi pojista opetti minua ajamaan korttelia ympäri autollaan. Onnistuin kyllä miltei joka kerta laittamaan vilkkujen sijasta pyyhkijät päälle ja olisin halunnut ajaa väärällä puolella tietä, mutta ainakaan en törmännyt yhteenkään lyhtypylvääseen :D

Sunnuntaina minut vietiin takaisin toisten suomalaisten luokse ja Manzinissa työskentelevät oppilaatkin saapuivat tapaamiseen. Jouduin lähtemään hieman kesken kaiken koska Gesan eno haki minut majatalosta, jotta ehtisimme ajoissa takaisin Vusumnotfoon. Meillä kävikin Gesan kanssa hyvä tuuri koska Kathy oli lähdössä kaupungista samaan aikaan joten saimme ilmaisen kyydin myös takaisin. Huomenna jatkuu taas työt ja ensi viikonlopun vietänkin täällä. Katsellaan mitä tekemistä sitten keksin, ehkä yritän laskea kaikki lähiseudun lehmät.

Torstai 22.9.2011 Sadekausi alkoi kunnolla..

Terveiset täältä ”suomen kesäsäästä”, unohtakaa mielikuvat siitä että tulisin kauniin ruskeana takaisin. Eilen yöllä alkoivat oikein kunnon sateet ja kuukausien kuiva aika on ohitse. Paikalliset ovat varmasti iloisia, mutta itse olisin toivonut vielä vähän Afrikan aurinkoa, no eiköhän niitäkin päiviä ole tulossa.

Tänään oli meidän toinen päivämme pre-schoolissa ja saimme pitää yli puolelle luokalle oppituntia ohjeiden noudattamisesta. Helpommin sanottu kuin tehty, yritimme opettaa värien kautta ojentamaan oikean värisiä palikoita englanniksi pyydettäessä ja kokoamaan palapelejä. Lapset olivat kuitenkin niin innoissaan ja huomionhakuisia, että he kiljuivat ympäriinsä eivätkä jaksaneet ottaa vastaan yhtään ohjetta, kuin aivan hetken aikaa. Lisäksi lapset puhuvat meille jatkuvasti iswatia ja pyytävät meitä selvittämään tappeluita vaikka emme voi ymmärtää juuri sanaakaan. Ei kovinkaan helppotehtävä. No joka tapauksessa lapset sanoivat päivän lopuksi tykänneensä meidän opetuksesta :D Vaikka enemmän he tykkäävät kosketella meidän hiuksia, kynsiä ja ihoa kuin kuunnella ohjeita :D

Lapset ovat energisiä ja paikallinen opettaja tekee mielestäni loistavaa työtä kun jaksaa joka päivä laulattaa ja leikittää heitä, vaikka hän joutuukin olemaan yksin niin suuren ryhmän kanssa. Hieman eroja on kuitenkin suomalaiseen lastentarha/esikoulu meininkiin. Täällä lapsilla on usein mukana pieniä kolikoita (suunnilleen 5 centin tai 10 centin arvoisia) niistä he sitten keskenään tappelevat (kolikot saattavat siis tiheään vaihtaa omistajaa ja lapset eivät valita siitä) ja saattavat käydä tauoilla ostamassa pienen muovipussillisen jotakin syötävää ulkona olevasta kojusta. Kun pussissa olevat ruuat on syöty he joko antavat pussin jollekin jolla ei ole rahaa snackseihin tai pitävät itse ja alkavat syödä muovipussia saadakseen siitä varmasti kaiken maun irti. Lisäksi lapsien vahtiminen ei täällä ole samalla lailla tärkeää kun suomessa. Lapset saattavat esimerkiksi olla ulkona ilman valvontaa ja tänäänkin päivän päätyttyä lapset jäivät nukkumaan lattialle kun me ja opettaja lähdimme jotta opettaja pääsisi meidän kanssa Vusumnotfoon juttelemaan Kathyn kanssa.

Huomenna on taas uusi työpäivä ja töiden jälkeen lähden Gesan kanssa Mbabaneen viikonlopuksi, menemme kai katsomaan jotain rock musiikki tapahtumaa perjantaina. Kirjoittelen sitten lisää viikonlopun tapahtumista kun ehdin!

Keskiviikko 21.9.2011 Ensimmäinen päivä preschoolissa

Tänään heräsimme Gesan kanssa puoli kuudelta jo ennen auringon nousua, koska luulimme että meidän lähtömme preschooliin olisi puoli seitsemän. Kun olimme sitten täysissä pukeissa ja lähtö valmiina meille selvisi että lähtö olikin puoli kahdeksan. Eräs vanhempi swazimies ajoi meidät ensimmäisen kerran koululle jotta osaisimme tulla sitten kävellen takaisin. Matkalla hän otti autontakaluukkuun myöhässä olevan oppilaan (paikalliset ovat täällä tosi ystävällisiä).

Päästyämme koululle tapasimme preschoolin opettajan ja lapset. Aikomoinen työ täytyy sanoa, yhdellä opettajalla on täällä kontollaan kolmisenkymmentä lasta jotka ovat ikävuosiltaan 3-6-vuotiaita ja kaikkien pitäisi edetä saman opetussuunnitelman mukaan. Itse preschool rakennus oli iso tyhjä tila jossa oli muutama hajoamispisteessä oleva pöytä, iso matto, opettajan pöytä ja paljon rikkinäisiä leluja. Tilassa kaikui todella kovaa, joten muutenkin äänekkäiden lasten äänet triplaantuivat heidän leikkiessään.

Aluksi menimme Gesan kanssa tutustumaan lapsiin kun heillä oli vapaanleikin aikaa. Ei aikaakaan kun meidät oli haudattu leluihin sillä kaikki lapset halusivat antaa meille jotain millä leikkiä. Suurin osa puhui englantia vain hieman tai ei ollenkaan, mutta elekielellä pärjäsi hyvin lasten kanssa. Vapaan leikin jälkeen opettaja veti lapsille laulu rukouksia, lauluja ja opetti vihanneksista ja hedelmistä. Täytyy tosiaan sanoa ettei kovin helppo-osa opettajalla joka yritti vetää samaa harjoitusta kolmellekymmenelle lapselle jotka olivat kaikki täysin eritasolla kehityksessä. Opetustuokioon mahtui siis paljon huutoa ja hälinää. Me yritimme parhaamme mukaan auttaa lapsia tehtävissä ja he huutelivatkin meitä ”Teacher, teacher ja sitten pitkä kysymys iswatiksi perään useasti toistaen jos heistä näytti siltä ettemme heti ymmärtäneet. No siinä sitten arvaillessa. Opetustuokion jälkeen lapset saivat hieman jotakin velliä ja alkoi ulkoilun aika.

Ulkona lapset alkoivat tutustua meihin oikein toden teolla. He mm. tutkivat tarkkaan minun hiuksiani. Silittelivät ihoa ja yrittävät nyppiä luomia irti. Yritin selittää mitä verisuonet ovat, kun he löysivät ne käsistäni, mutta ei oikein mennyt perille vaan sanottuani englanniksi ja näytettyä sydäntäni, että suonista virtaa veri sydämeen olisivat kaikki lapset halunneet katsoa paitani alle. (kai luulivat että siellä näkyisi lisää verisuonia). Saimme pitää jokaista lasta sylissä, silitellä ja ratkaista riitatilanteita koko ulkoilun ajan ja lisäksi kaikki vanhemmat koululaiset kerääntyivät preschoolin aidan taakse katselemaan meidän touhujamme koko heidän välituntinsa ajaksi. Taisimme siis olla lapsille melkoisen eksoottinen näky. Opetimme lapsille ruutuhyppelyä ja kepinheittoa tyhjään renkaaseen, kunnes oli aika taas siirtyä sisälle.

Sisällä lauloimme lisää ja opettaja kertoi jonkun iswatin kielisen tarinan lapsille, lapset saivat myös syödäkseen hieman riisiä ja kanaa (jonka luita he sitten onnellisesti loppupäivän imeskelivät) Preschool koulupäivä loppui klo 13.00, mutta suurin osa lapsista jäi vielä pihalle leikkimään ja odottamaan että vanhemmat sisarukset hakisivat heidät koulupäivän päätyttyä. Me jäimme vielä suunnittelemaan seuraavaa päivää opettajan kanssa sisälle. Ehdotimme opettajalle että huomenna jakaisimme lapset ikäryhmittäin ja me ottaisimme vanhemmat oppilaat jotka ymmärtävät hieman enemmän englantia ja hän ottaa nuoremmat oppilaat. Opetussuunnitelmasta katsoimme että huomisen aiheena on moniosaiset pyynnöt ja käskyt joita oppilaiden tulee pystyä noudattamaan ja e kirjain. Katsotaan miten selviämme huomenna. Ainakin lapset ovat innokkaita eivätkä yhtään ujoja. Osa heistä kuitenkin yskii jatkuvasti ja joillakin oli vatsan seutuvilla suurempia paiseita, joten ikävä kyllä joitain sairauksia tai puutostiloja heillä selvästi on. Lisäksi täytyy tietenkin muistaa maan suuri HIV prosentti, joten varmasti osalla lapsista on myös tartunta.

Kävelimme preschoolista takaisin banaani ja appelsiini viljelmien läpi, kävely matka kestää n 40 minuuttia joten se ei ole ollenkaan ikävä. Äsken pesin hieman käsipyykkiä ja kohta on illallisaika, ehkä sen jälkeen voisi jo käydä nukkumaankin koska päivä on ollut pitkä ja uuvuttava!

Tiistai 20.9.2011 koulutuspäivä

Arvaatkas mitä? Sadekausi alkoi ja yöllä satoi vettä. Kun heräsin vähän ennen seitsemää, taivas oli pilvinen ja ulkonakin oli melkoisen kylmä. Menin syömään aamiaista yhdessä viljelyä opiskelevien swazien kanssa. Ainakaan ei pääse nälkään kuolemaan koska aamiaiseksi tarjottiin teetä, riisiä+vihanneksia , puuroa ja leipää (leivän päällä oli peanutbutteria, hyi, tuota ”herkkua” en kyllä koskaan opi syömään). On jännää syödä yhdessä parinkymmenen swazin kanssa, koska minulla ei ole kyllä pienintäkään hajua mistä he puhuvat, heidän kielensä ei kuulostaa miltään tuntemaltani kieleltä ja sanat voivat olla todella pitkiä (esim. ngisahambahamba tarkoittaa kai kävelemistä). Aamiaisen jälkeen saksalainen tyttö Gesa saapui matkalaukkuineen. Jos minä ajattelin rinkkani olevan paljon, niin Gesan matkalaukut päihittivät ne mennen tullen. Autoin häntä kantamaan laukut sisälle mökkiimme ja ihmeellistä kyllä mahduimme sinne vielä itsekin niiden jälkeen.

Yhdeksän maissa saapuivat swazi preschool opettajat koulutustilaisuuteen. Vusumnotfo projekti järjestää kerran kuukaudessa opettajille koulutusta, jossa opetetaan mm. ihmisoikeuksista, lastenoikeuksista, leikkejä, lauluja ja kuinka ilmaisia luonnonmateriaaleja tai roskia voi käyttää hyödyksi opetuksessa. Meidät esiteltiin kaikille ja ”jäänmurtajina” esitimme pääolkapää-laulun suomeksi ja saksaksi, sitten naiset lauloivat sen meille isiwatiksi. On hauskaa huomata kuinka monet lastenlaulut ovat levinneet niin pitkälle mm. viisi pientä ankkaa laulukin löytyy swatien kiellellä :D Kuulimme myös muutamia perinteisiä swazilaisia lauluja ja taputuksin ja huudoin säestettyä rukouslaulua.

Toimimme Gesan kanssa kirjastonhoitajina iltapäivän aikana. Opettajat saivat lainata Vusumnotfon kirjastosta muutaman lastenkirjan kerrallaan heidän preschooleihinsa katsottavaksi/luettavaksi ja me pidimme kirjaa mitä palautettiin ja lainattiin. Oli kyllä melkoinen työ saada ylös naisten nimiä, koska ne olivat taas suomalaiseen korvaan täysin uusia ja todella pitkiä. Söimme lounasta ja illallista yhdestä opettajien ja viljelyä opiskelevien kanssa. Autoin yhtä swazi opettajaa kirjoittamisessa, koska hän ei ollut koskaan käyttänyt tietokonetta mutta tarvitsi jonkun sopimuksen välttämättä tietokoneella kirjoitettuna. Hyvä että surkeat tietotekniset taitoni riittävät täällä edes johonkin.

Gesalla on mukanaan enonsa antama Internet yhteys. En saanut omaani toimimaan, mutta Gesa lupasi, että saan välillä käyttää hänen yhteyttään, joten saatte varmaan lukea blogiani jatkossakin.

PS: Täällä ei ole muuten sähköt katkenneet vielä kertaakaan vaikka Mbabanessa ollessani ne menivät poikki aina silloin tällöin.