Keskiviikko 13.12.2011 Johannesburgin laitamilla

Eilen oli aika sanoa hyvästit Swazimaalle, Gesalla ja tämän enolle ja tädille. Gesalla hyvästien sanominen oli kaikista vaikeinta. Olen kolme kuukautta tottunut olemaan jatkuvasti hänen kanssaan. Olemme työskennelleet yhdessä, asuneet samassa noin yhdeksän neliömetrin huoneessa, viettäneet viikonloput yhdessä ja matkustaneet yhdessä. Onkin outoa ettei hän ole enää kanssani ja kaipaan hänen seuraansa. Jos adoptoisin täältä mukaani lapsen niin sitten adoptoisin Gesan. Saattaa kuitenkin olla että olemme Artun kanssa hieman liian nuoria 18-vuotiaan vanhemmiksi :D (vai miten olisi Arttu, adoptoidaanko 18v saksalainen, kätevästi ohittanut jo uhma- ja teini-iän ja on pian muuttamassa kumminkin opiskelemaan? :P)

Muuten olen kyllä jo valmis tulemaan Suomeen, vaikka siellä sataakin kuulemma räntää. Kolmen kuukauden kokemus Swazimaassa on ikimuistoinen, mutta odotan jo sitä hetkeä kun pääsen istahtamaan lentokoneeseen.

Tällä hetkellä olen yksin Johannesburgin laitamilla hostellissa ja nimenomaan painosanalla YKSIN. Taidan tällä hetkellä olla hostellin ainoa asiakas ja en malttaisi odottaa että tänään saapuu muita suomalaisia tänne. Johannesburg ei taida olla mikään matkailijan unelma kaupunki. Taksit on älyttömän kalliita, kaupungilla ei kuulemma kannata liikkua yksin jos ei tunne paikkoja ja nämä kaupungin laitamat joita olen nähnyt ovat aika likaisia eikä mitään ihmeellistä nähtävää. Olen siis hieman kierrellyt lähiseutua ja lähinnä maannut hostellin uima-altaalla. Ainoa ongelma on se, että olen vieläkin Kapkaupungin jäljiltä niin palanut etten viitsi kauaa auringossa makoilla. Toivottavasti keksisin huomenna jotain järkevää tekemistä tai sitten vain rentoudutaan viimeinen päivä suomalaisten kanssa altaalla ennen kuin torstai iltana noustaan lentokoneeseen. (lentäminen on kyllä asia jota en odota yhtään, pitäkää peukkuja että saan edes mukavan vierustoverin.)

Kirjoittelen tämän jälkeen varmaan vielä yhden postauksen kun olen kotona, mutta pian on blogini lopussa. Suomessa tapahtuva elämäni ei taida olla niin kiinnostavaa että jaksaisin jakaa sitä kaikille. Ja sitä paitsi silloin minulla on mahdollisuudet jutella kaikkien kanssa, eikä vain postailla pieniä palasiani elämästäni :) Pian nähdään!

5.-10.12.2011 Matka Kapkaupunkiin

Maanantaiaamuna klo 7.00 lähdettiin lentokenttä kuljetuksella Mbabanesta kohti Johannesburgia.  Nähtiin ensimmäistä kertaa tullimiehet toiminnassa, kun meidän matkalaukut tarkastettiin Etelä-Afrikan rajalla. Noin neljän tunnin ajamisen jälkeen saavuttiin lentokentälle tehtiin check-in ja pakkauduttiin kirkkaan oranssiin lentokoneeseen. Lento Johannesburgista Kapkaupunkiin ei kestänyt kuin muutaman tunnin ja matkatavaratkin saapui perille. Oltiin etukäteen tilattu taksikuljetus hostellille (Capetown backpackers), joten löydettiin hyvin perille.

Hostelli oli suloinen vanha talo ja majoituttiin kuuden hengen huoneeseen muutaman amerikkalaisen, kanadalaisen ja saksalaisen kanssa. Kun oltiin saatu vaatteet vaihdettua ja kamat purettua lähdettiin Gesan kanssa illalliselle Mama Africa ravintolaan, jossa on maanantaisin ja lauataisin live musiikkia. Ravintolassa voi syödä mm. krokotiilia tai antilooppia, mutta ei oikein villieläinten syöminen innostanut niin syötiin molemmat afrikkalaista kasvisruokaa :) Kuunneltiin lyömäsoitin yhtyettä ja lähdettiin yhdeksän jälkeen takaisin hostellille. Kapkaupungin keskustassa oli ihan turvallisen tuntuista kävellä pimeään aikaankin, vaikka muutamiin kadulla asuviin nuoriin kerjääjiin törmääkin, niin tunnelma on yleisesti rauhallinen.

Tiistaiaamu alkoi pilvisesti, mutta päätettiin silti mennä Pöytävuorelle ja onneksi mentiin. Ylhäällä oli aluksi aivan pilvistä/sumuista ja näkymä oli… no sanotaan näkymää ei ollut. Käveltiin ympäriinsä ja otettiin muutamia sumuisia kuvia, mutta juuri kun oltiin kävelemässä takaisin hissille niin pilvet väistyivät ja nähtiin Pöytävuorelta avautuvat aivan upeat näkymät merelle ja Kapkaupungin ylle, arvata saattaa että innostuttiin ottamaan ”muutama” maisemakuva. (Vinkki: Älkää koskaan tehkö sitä virhettä ja pyytäkö nähdä kaikkia matkakuviani :D) Alas tultuamme nousimme sightseen bussin kyytiin ja matkasimme Kapkaupunki turistikierroksen. Itse asiassa tiistain aikana mentiin tämä turistikierros kolmesti (vastinetta rahoille :D) kun käytettiin sightseen bussia samalla meidän kulkuvälineenämme ympäri kaupunkia. Aurinko paistoi mukavasti ja illalla mentiin istumaan rannalle, mutta juuri kun saavuimme paikalle pilvet peittivät auringon joten auringonotto ei oikein iltasella onnistunut. Palattiin hostellille ja mentiin läheiseen italialaiseen ravintolaan pitsalle. Istuskeltiin hostellin baarissa jonkun aikaa ja tavattiin ryhmä norjalaisia, jotka olivat innostuneet viinitila retkistä ja yrittivät houkutella meitä tutustumiskäynnille. Päätimme kuitenkin skipata viinitilat tällä reissulla sillä Kapkaupungissa riittää niin paljon muutakin nähtävää.

Keskiviikko oli pilvinen ja hieman vettäkin tihutti, joten päivä oli täydellinen kauppojen kiertelemiselle ja akvaario vierailulle. Akvaario käynnillä nähtiin vaikka minkälaisia ällöttäviä kaloja ja mönkijöitä. Ylpeänä voin sanoa, että shoppailu reissusta selvisin tyhjin käsin (rinkka alkaa olla jo aika täynnä…) ja iltasella palattiin hostellille. Huonetoverimme saksalainen merimies, joka käytti maailman omituisimpia kenkiä tuli Gesan ja minun mukaan illalliselle meksikolaiseen ravintolaan ja sen jälkeen menimme vähäksi aikaa Long Street:illa (Kapkaupungin baarikatu) sijaitsevaan baariin pelaamaan pöytäfutista (jossa olin muuten aivan surkea)

Torstaiaamuna minibussi tuli noutamaan minua ja Gesaa kiertoretkelle Cape Peninsulalle. Kiertoajelu alkoi hylje veneretkellä (huhhuh, pieni merisairaus meinasi iskeä kovassa aallokossa) ja nähtiin satoja hylkeitä makailemassa kivikkoisella saarella. Hylje saarelta matka jatkui vuoristotietä pitkin Simons Town:iin pingviineitä katsomaan. Hassua miten paljon erilaisia eläimiä Afrikassa matkaillessa voi nähdä. Pingviinit olivat suloisia, mutta rannalla tuuli todella kovaa ja olimme Gesan kanssa todella iloisia että olimme pukeutuneet lämpimästi, voi niitä raukkoja jotka tärisivät shortseissa. Pingviinien jälkeen suuntasimme kohti lopullista päämääräämme Hyväntoivon niemimaata ja Cap Point:ia. Ajoimme Cape Point:in luonnonsuojelu alueelle ja vaihdomme minibussin pyöriin joilla ajoimme lounaspaikalle. Lounaan jälkeen saavuimme vihdoin Afrikan eteläiseen kärkeen Hyväntoivon niemimaalle, jossa saimme ihailla todella upeaa maisemaa. Afrikan monipuoliseen kauneuteen ja upeaan luontoon ei voi varmaan koskaan kyllästyä. Cape Point:illa kävimme katsomassa majakkaa ja ihailemassa merimaisemaa ennen kuin oli aika hypätä takaisin bussiin ja ajaa hostellille. Lepäsimme vähän aikaa hostellilla ja menimme syömään aasialaiseen raflaan (sekoitus kiinalaista, thaimaalaista ja japanilaista ruokaa) ja hostellilla pelasimme monopoli ottelun amerikkalaista huonotoveriamme vastaan. Hävisin kyllä todella pahasti, mutta onneksi Gesa piti Swazimaan puolia ja vei voiton :D

Perjantaina aurinko helotti taivaalla jo aamusta alkaen ja me suunnistimme Camps Bay rannalle palvomaan aurinkoa. Ranta on aivan upea, mutta Atlanti todella kylmä ja aallokkoinen. Vedessä ei pystynyt kauaa olemaan ja minua pelotti ottaa jalat irti pohjasta kun olin varma että aallot nappaavat minut merelle. Mutta arvatkaapa mikä innostutti monet ihmiset uimaan? Lauma delfiineitä tuli uimaan ja hyppimään ihan rannan tuntumaan ja ne näyttivät niin kauniilta ja onnellisilta eläessään vapaana valtameressä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun näin vapaana eläviä delfiineitä ja niiden ”hyppynäytöksen” seuraaminen oli satamiljoonaa kertaa hauskempaa kuin vangittuna elävien delfiinien katsominen. Viihdyttiin rannalla iltapäivään ja asti ja hostellilla huomasimme sen olleen pieni virhe. Aurinkorasvasta huolimatta olimme molemmat onnistuneet palamaan kiitettävästi ja vaatteiden pukeminen ei tuntunut kovin mukavalta. Juteltiin jonkun aikaa huonokaveriemme kanssa ja sitten lähdettiin Gesan kanssa illalliselle läheiseen ravintolaan. Myöhemmin meidän jenkki ja australialainen uusi huonotoverimme liittyivät seuraan. Päädyttiinkin hostellin baariin pelaamaan juomapelejä huonotovereiden kanssa vaikka täytyy sanoa että kovinkaan helppoa ei ollut pelata sananselityspeliä äidinkielenään englantia puhuvia vastaan :D

Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin lentokentälle lennettiin Johannesburgiin ja tultiin tilausajolla takaisin Mbabaneen. Kapkaupunki on upea paikka ja jos suunnittelette vierailua Etelä-Afrikassa suosittelen todellakin kaupungissa käyntiä. Matkan aikana on mahdollista tehdä kaikkea: kulttuuria, historiaa, luontoa, shoppailua ja rantalomailua!

Lauantai 3.12.2011 Prechool:in päätösjuhla ja muutto Vusumnotfosto

Taas on vierähtänyt muutama päivä kirjoittamatta blogia. Torstai oli meidän viimeinen ”normaali” päivä preschool:issa (jos meillä koskaan on normaaleita päiviä :D). Käytiin lävitse lasten kanssa meidän päätösjuhlan ohjelma kokonaisuudessaan ja huomattiin aika pian, ettei se mene todellakaan lävitse tunnissa kuten sen kuuluisi. Preschool:in opettajalle vain oli niin kovin tärkeää tunkea ohjelman sisältöön kaikki asiat jotka lapset vain olivat oppineet, luultavasti lähinnä tehdäkseen vaikutuksen vanhempiin.

Perjantaina mentiin siivoamaan ja koristelemaan preschool:ia. Sovittiin, että tavattaisiin opettajan ja muutaman muun swazin kanssa koululla kymmeneltä, mutta valitettavasti paikallisille tyypilliseen tapaan kukaan ei ollut paikalla, kun Gesan kanssa saavuttiin klo 10.00 koululle. Päivähoito huoneessakin olivat pelkät vauvat paikalla. Lastenhoitajan mielestä kun on ihan ok jättää 0-2-vuotiaat lapset yksikseen pitkiksikin ajoiksi ja lähteä itse pesemään pyykkiä. Jos minulla olisi vauva (ja onneksi ei ole..) en kyllä koskaan jättäisi sitä paikallisiin päivähoitoihin. Muutenkin täällä on normaalia lukita pienet lapset kotiin, jos vanhempien on lähdettävä vaikka asioille kaupungille, mikäs parempi tapa pitää lapset turvassa, vai mitä? No katsottiin Gesan kanssa jonkin aikaa vauvojen perään ja otettiin ne sitten meidän kanssa siivoamaan preschool:ia. Kun lastenhoitaja noin tunnin kuluttua palasi oli hän kiukkuinen, kun vauvat eivät olleet pysyneet päivähoito huoneessa… (hmm.. voisi hoitaa työnsä kunnolla, niin vauvatkin voisivat olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.) Siivottiin Gesan kanssa muutama tunti ja kun ei keksitty enempää tekemistä ja kukaan ei ollut tullut vieläkään paikalle klo 12.00 päätettiin lähteä takaisin Vusumnotfoon. Pakattiin meidän tavarat, kokattiin illallinen Kathy:lle ja vietettiin mukava viimeinen ilta Vusumnotfossa.

 Tänään lähdettiin aikaisin aamusta preschool:ille ja saavuttuamme sinne huomattiin, että ainakin koristeet oli saatu paikoilleen eilen meidän lähtömme jälkeen. Annettiin meidän preschool:in opettajalle lahjaksi muutamia valokuvia ennen kuin lapset ja heidän sukulaisensa alkoivat saapua paikalle. Ensinnäkin aloitettiin ohjelma noin neljäkymmentä minuuttia myöhässä ja lapset olivat jo valmiita hyppimään seinille. Loppujen lopuksi koko juhlaohjelma kesti tunnin sijasta kolme tuntia todistusten jakoineen kaikkineen. Yksi päiväkodin johtokunnan jäsenistä piti pitkän puheen, josta hän omisti suuren osan meille kahdelle tytölle (emme kuulemma ihan vielä ole naisia) ja puhui mm. pitkään siitä miten kävelemme joka päivä pitkän matkan koululle ja kuinka kaikkien pitäisi ottaa siitä mallia. Hieman kiusallista meidän mielestämme sillä suurimman osan lasten vanhemmista työskentelevät näillä banaaniplantaaseilla ja kävelevät päivittäin varmaan kolme kertaa pidemmän matkan kuin me, mutta heti kun valkoinen ihminen kulkee muutaman kilometrin ilman autoa on se aplodien arvoinen suoritus. Meidän yllätykseksemme myös meidän piti pitää puhe Gesan kanssa ja kerrottiinkin lyhyesti kuinka paljon ollaan opittu lapsilta ja nautittu meidän ajastamme preschool:issa. Muistutimme myös aikuisia antamaan lapsille aikaa olla lapsia ja nauttia leikkimisestä. Kolmen tunnin ohjelman päätteeksi hyvästeltiin opettaja ja lapset. Oli vaikeaa sanoa hei hei lapsille ja tietää että todennäköisesti emme enää koskaan näe heitä tai kuule heistä, voimme vain toivoa heille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Toivottavasti edes osa heistä pystyisi suorittamaan koulun loppuun, opiskelemaan ehkä yliopistoon ja saamaan itselleen työpaikan ja välttämään HIV tartunnan. Ainakin minulle nämä lapset ovat opettaneet paljon elämäniloa, kärsivällisyyttä, millaista on kasvaa vaikeissa olosuhteissa ja miten kuitenkin pohjimmiltaan lapset ovat samanlaisia kaikkialla.

 Palattuamme Vusumnotfoon hyvästelimme Kathyn ja eu autokuski tuli hakemaan meidät Mbabaneen Gesan enolle ja tädille (nyt tiedätte minne verorahat menee :P). Nyt ollaan vain pesty pyykkiä, jotta saadaan puhtaan vaatteet mukaan Kapkaupunkiin. Maanantaina on matkalle lähtö edessä ja odotan kyllä innolla reissua. Pitäkää peukut pystyssä että säät suosii ja matka sujuisi ilman suurempia kommelluksia!

Keskiviikko 30¬.11.2011 Runojen lausuntaa

Ajatelkaa, viimeinen päivä marraskuuta? Täällä ei kyllä uskoisi marraskuun olevan jo lopussa. Vaikka pari viimeistä päivää on ollut ihan pilvistä ei kylmyydestä tarvitse päiväsaikaan huolehtia. Kuulemma Suomessakaan ei ole vielä tullut lunta. Muistakaa nyt kaikki toivoa sitä hartaasti, sillä olen tilannut valkoisen maiseman kun saavun takaisin Suomeen parin viikon päästä.

Ollaan tämä viikko taas oltu meidän omassa preschool:issa. Tänään taas opetettiin vaihteeksi Gesan kanssa kahdestaan kun opettaja oli poissa. Harjoiteltiin päättäjäisjuhlaa varten runoja, lauluja, raamatun kohtia ja hyviä tapoja. Minulle on ainakin kaiken tämän toistamisen jälkeen jääneet hyvät tavat päähän: Wash your hands with soap and water before eating, trim your nails often, always cover your food, tell the truth at all the time…. Ja teoriassa lapsetkin osaavat toistella niitä, mutta käytännön toteutus välillä pääsee unohtumaan…

Kaksi meidän preschoolin oppilasta ovat jostain syystä taantuneet takaisin samalle tasolle missä he olivat ennen minun ja Gesan tuloa. Yksi pieni poika tappelee taas jatkuvasti, tunkee käsiään tyttöjen haarojen väliin, puree, potkii ja huutaa jos yrität koskea häneen. Ikävä ajatella mitä kaikkea hänen kotonaan saattaa tapahtua ja mitä hän joutuu kestämään. Samoin yksi tyttö, joka alussa löi jokaista joka hipaisikin häntä muuttui todella paljon aloitettuamme ”positive reinforcement” projektimme ja hän rakastaa istua sylissä ja leikkiä muiden lasten kanssa. Nyt kuitenkin muutaman viikon ajan hän on aloittanut taas jatkuvat tappelut ja yrittää olla hankala niin monella tavalla kuin keksii (keskeyttää oppitunnit, salakuljettaa ruokaa pihalle, varastelee, tappelee….). Ikävää nähdä, että meidän viimeisellä viikolla muutaman lapsen kanssa palataan lähes lähtöpisteeseen. Mutta tervetuloa todellisuuteen, vaikka olemme nähneet monissa lapsissa paljon positiivista muuttumista, emme pysty taikasauvaa heiluttamalla muuttamaan kaikkia.

Eilen käytiin muuten Gesan kanssa viimeistä kertaa Piggs Peak:issa ruokaostoksilla ja mikä tärkeintä meidän vakipaikassa KFC:ssä jäätelöllä. Meillä on jopa vakipöytä ja tunnemme jo kaikki KFC:n myyjät, se on ollut tämän muutaman kuukauden meidän pakopaikkamme länsimaalaiseen elämään :D

Tänään katselin hiukan tavara määrääni ja toivon että saan kaiken tungettua rinkkaani huomisen ja ylihuomisen aikana. Pakkaus stressi pukkaa päälle. Lauantaina preschool:in päätösjuhlan jälkeen lähtö Mbabaneen, maanantai aamuna aikaisin Kapkaupunkiin, seuraavana lauantai-iltana takaisin Mbabaneen ja maanantai aamuna aikaisin Johannesburgiin. Pian siis olen jo Suomessa panikoimassa  pakkaamisen sijasta joululahjoja ja koulutehtäviä :P

Sunnuntai 27.11.2011 Ratsastamassa ja hyväntekeväisyys huutokaupassa

Taas vierähti viikonloppu ja ensi viikonloppuna onkin muutto Vusumnotfosta edessä. Tällä viikolla lähdettiin jo torstaina Mbabaneen, jotta ehtisin perjantaina tapaamiseen paikallisen diakin yhteyshenkilön kanssa.

Perjantai aamuna lähdettiin Gesan kanssa Mbabanen keskustaan. Teetettiin mm. valokuvia meidän preschool:in opettajalle muistoksi ja ostettiin Kathylle lahjaksi viinipullo. Syötiin lounasta kivassa keskustan kahvilassa ja sitten lähdinkin paikallisen yhteyshenkilön kyydillä Manziniin opiskelijoiden tapaamiseen. Pakko sanoa, että nämä tapaamiset eivät ole olleet kovinkaan hyödyllisiä. Niissä ei pääse edes kuulemaan toisten opiskelijoiden kokemuksista, joten taas tuntui hieman turhalta reissulta. No eipä noita onneksi ollut kuin kaksi kertaa tänä aikana :) Perjantai-iltana sitten kokkailtiin Gesan kanssa, katseltiin leffaa ja rentouduttiin.

Lauantaina lähdettiin Mlilwanen luonnonsuojelualueelle ratsastamaan. Ihan kommelluksilta ei vältytty, kun perille päästyämme meille ilmoitettiin että kaikki hevoset ovat karanneet ja niitä yritetään parhaillaan napata kiinni. Odoteltiin pikkaisen yli tunti ja lopulta meille saatiin hevoset napattua ja lähdimme oppaan johdolla kiertämään puistoa. En ole ratsastanut pitkään aikaan (ja sen kyllä huomasi), mutta onneksi hevoset olivat hyvin koulutettuja. Näytin kyllä varmaan perunasäkiltä kun laukkasimme ja ravasimme pieniä matkoja ja vielä tälläkin hetkellä takamus on melkoisen kipeä. (toivottavasti toimi edes selluliitti hierontana :D) Ratsastettiin mm. seeprojen, gudujen, gnuiden ja antilooppien keskellä ja nähtiin joen varressa pesäänsä vartioiva krokotiili. Eläimet päästivät hevoset todella lähellä ja opas sanoikin, että ratsastaen pääsee kaikkein lähimmäksi villieläimiä. Onneksi Mlilwanessa ei ole leijonia yms. petoeläimiä, muuten olisi saattanut jäädä minun kohdaltani ratsastukset ratsastamatta.

Käytiin Gesan enon luona vaihtamassa vaatteet ja syömässä ja sitten lähdettiinkin heti combilla kohti House on Fire yökerhoa. Gesan seuraava vapaaehtoistyöpaikka Swazimaan homeopaattinen projekti HIV:iä vastaan järjesti siellä hyväntekeväisyys muotinäytöksen ja huutokaupan. Taas näki kyllä erilaisen puolen Swazimaasta, kun paikalla oli lähinnä keski-ikäisiä eurooppalaisia ja amerikkalaisia, jotka huusivat itselleen paikallisten tekemiä käsitöitä. Gesan eno haki meidät tapahtuman jälkeen, kun täällä ei tosiaan julkinenliikenne kulje pimeällä.

Tänään palattiin Vusumnotfoon ja viimeinen viikko täällä alkaa huomenna. Sen jälkeen on luvassa Kapkaupungin matka ja muutaman päivän vierailu Johannesburgissa ennen kotiin paluuta. Hauskaa ensimmäistä adventtia kaikille!

Keskiviikko 23.11.2011 Suomitietoutta, käärmeitä ja paperihommia

Taas ollaan jo viikon puolessa välissä ennen kuin ehdin kirjoittamaan blogiani. Mitään kovinkaan poikkeuksellista ei ole ehtinyt kuitenkaan tapahtua, tavallista Vusumnotfo arkea eli töitä..

Maanantaina oltiin meidän omassa preschoolissa ja harjoiteltiin taas päätösjuhlaa varten runoja ja lauluja. On aika hauskaa kuunnella kun lapset toistavat ulkomuistista englanninkielisiä runoja ja suurimmalla osalla heistä ei ole hajuakaan mitä ne tarkoittavat. Välillä kuuleekin mielenkiintoisia väännöksiä, kuten esimerkiksi yksi pikkupoika joka ”attention” sanan sijaan huutelee ”attenshit” :D

Tiistaina mentiin sitten Piggs Peak:iin toiseen preschool:iin aamupäiväksi observoimaan opettajia. Seurasin 5-vuotiaille pidettävää opetusta ja tunti oli mielestäni mielenkiintoinen ja lapsille sopiva paitsi yksi asia todellakin pisti silmään. Opettaja opetti lapsia laskemaan ja hän pyysi aina vuorotellen lapsia tuomaan jotakin luokan eteen. Esimerkiksi: Tuo kolme poikaa joilla on päällään takki. Tuo kaksi tyttö jolla on lyhyet hiukset. Viimeiseksi opettaja pyysi: Tuo luokan kaksi lihavinta tyttöä! Huh, tuollaista en kyllä usko suomalaisessa koulussa voisi tehdä, vanhemmilla yms. saattaisi olla muutama sana sanottavana. Täällä asiaan suhtaudutaan hieman erilailla ja ehkä vartaloihannekin on hieman erilainen. Nykyään länsimaissa lihavuus on jotenkin hävettävä asia, mutta täällä siihen ei kiinnitetä niinkään paljon huomiota. En kyllä silti menisi jaottelemaan pieniä lapsia painon perusteella ja laittamaan heitä seisomaan luokan eteen malliesimerkkeinä lihavista lapsista…

 Iltapäivällä pidettiin 4, 5, 6 ja 7-luokkalaisille esitelmä/kyselytunti Suomesta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Pääsin laulamaan Maamme-laulunkin lasten edessä ja joko mun laulutaito on tosi ruosteessa tai suomenkieli kuulostaa tosi oudolta (luultavasti molemmat), koska minun lauluni sai lapset nauramaan :P Kerroimme lyhyesti kukin omasta maastamme ja sitten annoimme lasten (ja opettajien) kysellä meiltä kysymyksiä. Saimmekin kertoa kasvaako Suomessa appelsiinejä, kohteleeko hallitusvalta meitä tasapuolisesti, kuinka paljon leipä maksaa, ympärileikataanko pojat, onko Suomessa HIV:iä, ovatko huumeet laillisia, saavatko homot mennä naimisiin yms. Oli mukavaa huomata kuinka vapautuneesti lapset kyselivät ja olivat todella kiinnostuneita asioista. Ehkäpä heille jäi jotain mieleen Suomestakin (varmaan ainakin kalliit hinnat ja mukava sosiaaliturva. Olisittepa nähneet opettajien ilmeet kun he ensin kysyivät vuokratasoa ja sanoin maksavani n 3250randia/kk ja sitten sanoin että ei hätää Kela maksaa opiskelijoiden vuokran :D)

Tänään olin sitten taas meidän lasten luona (joo.. minulla on nykyään 35 lasta) ja tällä kertaa yksin kun Gesa jäi kotiin sairastamaan. Lasten vessaan oli taas kerran eksynyt vihreä myrkkykäärme boomslanger/mamba mikä lieneekään… joten siinä riittikin päiväohjelmaa kun pidettiin lapset poissa vessasta. Tällä kertaa käärme oli katossa, joten sitä ei kukaan halunnut suututtaa huitomalla kepillä alas. Kävin aina tasaisin väliajoin tarkastamassa olisiko käärme hävinnyt ja satutuokion jälkeen sitä ei enää näkynytkään joten lapset pääsivät taas käyttämään omaa vessaansa. Sitä ennen he olivat kyllä jo ehtineet pissailla ympäri opettajien vessaa… Vessa käyttäytyminen ei ole täällä selvästi kovinkaan tunnettu asia….

Huomenna lähdettään Gesan kanssa töiden jälkeen Mbabaneen, koska minulla on perjantaina päivällä viimeinen tapaaminen paikallisen yhteyshenkilömme ja muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Lauantaina mennään ehkä Gesan kanssa ratsastamaan (jos löydetään sopiva paikka) ja illalla olisi tarkoitus mennä Gesan seuraavan vapaaehtoistyöpaikan järjestämään joulumyyjäistapahtumaan.  Gesa tosiaan jatkaa täällä maaliskuun puoliväliin saakka, mutta vaihtaa minun lähdettyäni työpaikkaa Mbabaneen HIV/AIDS projektiin.. Kirjoittelen viikonlopun tapahtumista lisää sunnuntaina tai maanantaina kun ollaan palattu takaisin Vusumnotfoon!

Sunnuntai 20.11.2011 Pitkä ja tapahtumarikas viikko takana

En olekaan kirjoitellut pitkään aikaan blogiani. Kuluneella viikolla ei ollut kovinkaan paljon aikaa tai mahdollisuuksia kirjoitella mitään. Helteiden jälkeen saapuivat pilvet, myrskyt ja sitä myötä sähkökatkot, joten suurimman osan viime viikosta vietimme ilman sähköjä. Paljon ehti kuitenkin tapahtua viikon aikana, joten tässä tiivistelmä:

Maanantai iltana amerikkalaisen vapaaehtoisen kavereita saapui kylään illalla. He olivat tutustuneet Kapkaupungin lähellä olevassa yliopistossa ja olivat siis kaikki vaihtareita. Parasta kuvaa Vusumnotfosta he eivät tainneet saada sillä he saapuivat kuuden jälkeen kun oli jo pilkkopimeää ja sähköt olivat poikki taas vaihteeksi. Jutustelimme siis kynttilän valossa opiskeluista yms . Kieltäydyin kyllä puhumasta ruotsia norjalaisen vaihtarin kanssa, on tainneet taidot päästä vähän ruostumaan, joten pysyin englannissa :D

Tiistai aamuna vaihtari porukka suuntasi kohti Etelä-Afrikkaa ja meillä alkoi pre-school opettajien tämän vuoden viimeinen koulutuspäivä. Tällä kertaa minä ja Gesa ”saimme” olla päävastuussa tapahtumasta ja pääsimmekin juttelemaan taas kerran classroom management/positive reinforcement  projektistamme. Samalla saimme huomata kuinka vähän koulutus preschool opettajilla on ollut mahdollisuus saada. Heidän oli tarkoitus koulutuspäivän aikana täyttää meille informaatio kaavake, jossa kysyttiin mm. kuinka monta oppilasta heillä on, kuinka monta prosenttia tyttöjä/poikia, vanhimman ikä, nuorimman ikä, keskiarvo ikä, kuinka monta prosenttia lukukausi maksuista on maksettu. Esimerkiksi yhdessä paperissa, jonka tarkistin väitettiin, että preschoolissa jossa opiskeli neljä lasta, nuorin lapsista on nolla vuotias ja vanhin 1-vuotias (preschool oppilaat ovat iältään 3-6-vuotiata) ja lasten keski-arvo ikä on 5v. Lisäksi kukaan opettajista ei pystynyt laskemaan prosenttilaskuja, joten loppujen lopuksi minä ja Gesa vietimme mukavan illan tarkistelemalla ja korjailemalla papereita. Aika ikävää oli huomata, että suurimmassa osassa preschooleissa yli 60% lukukausimaksuista oli maksamatta, osassa jopa yli 80%, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että opettajat eivät ole saaneet myöskään palkkaa, koska palkanmaksu on kytköksissä maksettuihin lukukausimaksuihin..

Keskiviikkona menimme takaisin preschool:iin ja harjoittelimme runoja ja lauluja päätösjuhlaa varten. Töiden jälkeen lähdimme Piggs Peak:iin ottamaan vastaan viittä suomalaista opiskelijaa, jotka halusivat tulla tutustumaan työhömme. Olimme aika näky Piggs Peak:issa, seitsemän valkoihoista ihmistä oli varmaan järkytys paikallisille. Jokainen pysähtyi tuijottamaan meitä ja taas kerran kamerakännykät napsivat ahkerasti kuvia meistä seisomassa ja odottamassa combia. Taas kerran Vusumnotfossa ei ollut sähköjä, joten keittelimme kaasuliedellä hitaasti teetä suomalaisille ja opetimme heitä tekemään maitotölkeistä rahakukkaroita.

Torstaiaamuna SÄHKÖT OLIVAT PÄÄLLÄ ja saimme juotua aamuteet ennen kuin lähdimme töihin. Olisittepa nähneet lasten ilmeet kun paikalle saapui kahden opettajan sijaan seitsemän opettajaa. Lapset olivat innoissaan, istuivat jokaisen sylissä vuorotellen, halailivat, poseerasivat valokuvissa ja nauroivat innoissaan. Mietimme Gesan kanssa että voisimme tästä lähin tuoda mukanamme joka päivä vierailijoita, koska lapset käyttäytyivät kauniisti, lauloivat kovaa ja kuuntelivat tunnilla kiltisti. Ikävä kyllä heti kun extra opettajat poistuivat paikalta puolilta päivin pääsimme taas erottamaan muutamaa tappelupukaria toisistaan….

Perjantaina töiden jälkeen lähdimme Mbabaneen viikonlopuksi. Pääsimme perille juuri ennen myrskyä ja onneksi ehdimme saada illallisenkin valmiiksi ennen kuin sähköt taas katkesivat. Pimeässä ei juurikaan ollut tekemistä, joten pääsimme nukkumaan heti kahdeksan jälkeen (joka ei yhtään haittaa, kun yleinen heräämisajankohtamme on nykyisin 5.30) :D

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme Gesan kanssa combi-asemalle tarkoituksenamme mennä swazi kynttilämyymälään. (Swazi candles valmistaa aivan ihania käsintehtyjä kynttilöitä.) Kerroimme combi kuskille minne halusimme mennä ja hän sanoi kertovansa milloin meidän pitää jäädä pois ja vaihtaa combia. Matkustettuamme jo jonkin aikaa yksi swazi nainen pysäytti combin ja käski meidän seurata häntä ja sanoi näyttävänsä meille tien. Nousimme siis ulos combista ja seurasimme naista, joka osoitti meille vähän matkan päässä olevia valkoisia rakennuksia ja sanoi niiden olevan swazi candles. Kiitimme naista avusta ja kävelimme rakennuksilla ja meille selvisi, että olimme saapuneet swazi canners (swazi purkkiruoka tehtaalle)… Pieni väärin ymmärrys…. Kysyimme portinvartijalta kuinkahan pitkä matka swazi kynttiläpaikkaan on ja miten löytäisimme sinne ja hän käski meidän seurata pientä hiekkatietä. Pieni hiekkatie muuttui pian mutapelloksi ja kun lopulta noin puolentunnin rämpimisen jälkeen saavuimme swazi kynttiläpaikkaan emme olleet ehkä kaikkein parhaimmalla tuulella :D Onneksi pian olin aivan myyty ihanien kynttilöiden edessä ja unohdin pienen eksymissessiomme. Lisäksi meille sattui hyvä tuuri kun tapasimme Gesan enon työkaverin ja tämän vaimon kynttiläostoksilla ja he ajoivat meidät takaisin Gesan enon talolle ja nauroivat kun kuulivat pikku eksymisepisodistamme :D

Lauantai-iltana menimme Gesan enon, tädin ja muutaman Eu-virkailijan kanssa syömään. (Gesan eno työskentelee Eu:lle). Mukana oli myös yksi suomalainen mies, joten pääsin virkistämään suomenkielen taitoani. Oli kyllä taas vaihtelua maaseutuelämälle syödä näiden eu-ihmisten kanssa neljän ruokalajin illallinen ja keskustella mm. suomenkielen ja ruotsinkielen eroista.. Ainakin pääsen täällä kokemaan kaikenlaista :D

Tänään saavuimme takaisin Vusumnotfoon ja arvatkaa mitä sähköt toimivat! Jee :D Saamme siis keitellä rauhassa tämän illan vettä, ladata tietokoneemme ja käyttää kattolamppua! Ihanaa luksusta vaihteeksi! Toivottavasti ensi viikolla sähköt pysyvät päällä hieman paremmin, niin saan ehkä pidettyä bloginikin ajan tasalla tapahtumista :)