Sunnuntai 27.11.2011 Ratsastamassa ja hyväntekeväisyys huutokaupassa

Taas vierähti viikonloppu ja ensi viikonloppuna onkin muutto Vusumnotfosta edessä. Tällä viikolla lähdettiin jo torstaina Mbabaneen, jotta ehtisin perjantaina tapaamiseen paikallisen diakin yhteyshenkilön kanssa.

Perjantai aamuna lähdettiin Gesan kanssa Mbabanen keskustaan. Teetettiin mm. valokuvia meidän preschool:in opettajalle muistoksi ja ostettiin Kathylle lahjaksi viinipullo. Syötiin lounasta kivassa keskustan kahvilassa ja sitten lähdinkin paikallisen yhteyshenkilön kyydillä Manziniin opiskelijoiden tapaamiseen. Pakko sanoa, että nämä tapaamiset eivät ole olleet kovinkaan hyödyllisiä. Niissä ei pääse edes kuulemaan toisten opiskelijoiden kokemuksista, joten taas tuntui hieman turhalta reissulta. No eipä noita onneksi ollut kuin kaksi kertaa tänä aikana :) Perjantai-iltana sitten kokkailtiin Gesan kanssa, katseltiin leffaa ja rentouduttiin.

Lauantaina lähdettiin Mlilwanen luonnonsuojelualueelle ratsastamaan. Ihan kommelluksilta ei vältytty, kun perille päästyämme meille ilmoitettiin että kaikki hevoset ovat karanneet ja niitä yritetään parhaillaan napata kiinni. Odoteltiin pikkaisen yli tunti ja lopulta meille saatiin hevoset napattua ja lähdimme oppaan johdolla kiertämään puistoa. En ole ratsastanut pitkään aikaan (ja sen kyllä huomasi), mutta onneksi hevoset olivat hyvin koulutettuja. Näytin kyllä varmaan perunasäkiltä kun laukkasimme ja ravasimme pieniä matkoja ja vielä tälläkin hetkellä takamus on melkoisen kipeä. (toivottavasti toimi edes selluliitti hierontana :D) Ratsastettiin mm. seeprojen, gudujen, gnuiden ja antilooppien keskellä ja nähtiin joen varressa pesäänsä vartioiva krokotiili. Eläimet päästivät hevoset todella lähellä ja opas sanoikin, että ratsastaen pääsee kaikkein lähimmäksi villieläimiä. Onneksi Mlilwanessa ei ole leijonia yms. petoeläimiä, muuten olisi saattanut jäädä minun kohdaltani ratsastukset ratsastamatta.

Käytiin Gesan enon luona vaihtamassa vaatteet ja syömässä ja sitten lähdettiinkin heti combilla kohti House on Fire yökerhoa. Gesan seuraava vapaaehtoistyöpaikka Swazimaan homeopaattinen projekti HIV:iä vastaan järjesti siellä hyväntekeväisyys muotinäytöksen ja huutokaupan. Taas näki kyllä erilaisen puolen Swazimaasta, kun paikalla oli lähinnä keski-ikäisiä eurooppalaisia ja amerikkalaisia, jotka huusivat itselleen paikallisten tekemiä käsitöitä. Gesan eno haki meidät tapahtuman jälkeen, kun täällä ei tosiaan julkinenliikenne kulje pimeällä.

Tänään palattiin Vusumnotfoon ja viimeinen viikko täällä alkaa huomenna. Sen jälkeen on luvassa Kapkaupungin matka ja muutaman päivän vierailu Johannesburgissa ennen kotiin paluuta. Hauskaa ensimmäistä adventtia kaikille!

Keskiviikko 23.11.2011 Suomitietoutta, käärmeitä ja paperihommia

Taas ollaan jo viikon puolessa välissä ennen kuin ehdin kirjoittamaan blogiani. Mitään kovinkaan poikkeuksellista ei ole ehtinyt kuitenkaan tapahtua, tavallista Vusumnotfo arkea eli töitä..

Maanantaina oltiin meidän omassa preschoolissa ja harjoiteltiin taas päätösjuhlaa varten runoja ja lauluja. On aika hauskaa kuunnella kun lapset toistavat ulkomuistista englanninkielisiä runoja ja suurimmalla osalla heistä ei ole hajuakaan mitä ne tarkoittavat. Välillä kuuleekin mielenkiintoisia väännöksiä, kuten esimerkiksi yksi pikkupoika joka ”attention” sanan sijaan huutelee ”attenshit” :D

Tiistaina mentiin sitten Piggs Peak:iin toiseen preschool:iin aamupäiväksi observoimaan opettajia. Seurasin 5-vuotiaille pidettävää opetusta ja tunti oli mielestäni mielenkiintoinen ja lapsille sopiva paitsi yksi asia todellakin pisti silmään. Opettaja opetti lapsia laskemaan ja hän pyysi aina vuorotellen lapsia tuomaan jotakin luokan eteen. Esimerkiksi: Tuo kolme poikaa joilla on päällään takki. Tuo kaksi tyttö jolla on lyhyet hiukset. Viimeiseksi opettaja pyysi: Tuo luokan kaksi lihavinta tyttöä! Huh, tuollaista en kyllä usko suomalaisessa koulussa voisi tehdä, vanhemmilla yms. saattaisi olla muutama sana sanottavana. Täällä asiaan suhtaudutaan hieman erilailla ja ehkä vartaloihannekin on hieman erilainen. Nykyään länsimaissa lihavuus on jotenkin hävettävä asia, mutta täällä siihen ei kiinnitetä niinkään paljon huomiota. En kyllä silti menisi jaottelemaan pieniä lapsia painon perusteella ja laittamaan heitä seisomaan luokan eteen malliesimerkkeinä lihavista lapsista…

 Iltapäivällä pidettiin 4, 5, 6 ja 7-luokkalaisille esitelmä/kyselytunti Suomesta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Pääsin laulamaan Maamme-laulunkin lasten edessä ja joko mun laulutaito on tosi ruosteessa tai suomenkieli kuulostaa tosi oudolta (luultavasti molemmat), koska minun lauluni sai lapset nauramaan :P Kerroimme lyhyesti kukin omasta maastamme ja sitten annoimme lasten (ja opettajien) kysellä meiltä kysymyksiä. Saimmekin kertoa kasvaako Suomessa appelsiinejä, kohteleeko hallitusvalta meitä tasapuolisesti, kuinka paljon leipä maksaa, ympärileikataanko pojat, onko Suomessa HIV:iä, ovatko huumeet laillisia, saavatko homot mennä naimisiin yms. Oli mukavaa huomata kuinka vapautuneesti lapset kyselivät ja olivat todella kiinnostuneita asioista. Ehkäpä heille jäi jotain mieleen Suomestakin (varmaan ainakin kalliit hinnat ja mukava sosiaaliturva. Olisittepa nähneet opettajien ilmeet kun he ensin kysyivät vuokratasoa ja sanoin maksavani n 3250randia/kk ja sitten sanoin että ei hätää Kela maksaa opiskelijoiden vuokran :D)

Tänään olin sitten taas meidän lasten luona (joo.. minulla on nykyään 35 lasta) ja tällä kertaa yksin kun Gesa jäi kotiin sairastamaan. Lasten vessaan oli taas kerran eksynyt vihreä myrkkykäärme boomslanger/mamba mikä lieneekään… joten siinä riittikin päiväohjelmaa kun pidettiin lapset poissa vessasta. Tällä kertaa käärme oli katossa, joten sitä ei kukaan halunnut suututtaa huitomalla kepillä alas. Kävin aina tasaisin väliajoin tarkastamassa olisiko käärme hävinnyt ja satutuokion jälkeen sitä ei enää näkynytkään joten lapset pääsivät taas käyttämään omaa vessaansa. Sitä ennen he olivat kyllä jo ehtineet pissailla ympäri opettajien vessaa… Vessa käyttäytyminen ei ole täällä selvästi kovinkaan tunnettu asia….

Huomenna lähdettään Gesan kanssa töiden jälkeen Mbabaneen, koska minulla on perjantaina päivällä viimeinen tapaaminen paikallisen yhteyshenkilömme ja muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Lauantaina mennään ehkä Gesan kanssa ratsastamaan (jos löydetään sopiva paikka) ja illalla olisi tarkoitus mennä Gesan seuraavan vapaaehtoistyöpaikan järjestämään joulumyyjäistapahtumaan.  Gesa tosiaan jatkaa täällä maaliskuun puoliväliin saakka, mutta vaihtaa minun lähdettyäni työpaikkaa Mbabaneen HIV/AIDS projektiin.. Kirjoittelen viikonlopun tapahtumista lisää sunnuntaina tai maanantaina kun ollaan palattu takaisin Vusumnotfoon!

Sunnuntai 20.11.2011 Pitkä ja tapahtumarikas viikko takana

En olekaan kirjoitellut pitkään aikaan blogiani. Kuluneella viikolla ei ollut kovinkaan paljon aikaa tai mahdollisuuksia kirjoitella mitään. Helteiden jälkeen saapuivat pilvet, myrskyt ja sitä myötä sähkökatkot, joten suurimman osan viime viikosta vietimme ilman sähköjä. Paljon ehti kuitenkin tapahtua viikon aikana, joten tässä tiivistelmä:

Maanantai iltana amerikkalaisen vapaaehtoisen kavereita saapui kylään illalla. He olivat tutustuneet Kapkaupungin lähellä olevassa yliopistossa ja olivat siis kaikki vaihtareita. Parasta kuvaa Vusumnotfosta he eivät tainneet saada sillä he saapuivat kuuden jälkeen kun oli jo pilkkopimeää ja sähköt olivat poikki taas vaihteeksi. Jutustelimme siis kynttilän valossa opiskeluista yms . Kieltäydyin kyllä puhumasta ruotsia norjalaisen vaihtarin kanssa, on tainneet taidot päästä vähän ruostumaan, joten pysyin englannissa :D

Tiistai aamuna vaihtari porukka suuntasi kohti Etelä-Afrikkaa ja meillä alkoi pre-school opettajien tämän vuoden viimeinen koulutuspäivä. Tällä kertaa minä ja Gesa ”saimme” olla päävastuussa tapahtumasta ja pääsimmekin juttelemaan taas kerran classroom management/positive reinforcement  projektistamme. Samalla saimme huomata kuinka vähän koulutus preschool opettajilla on ollut mahdollisuus saada. Heidän oli tarkoitus koulutuspäivän aikana täyttää meille informaatio kaavake, jossa kysyttiin mm. kuinka monta oppilasta heillä on, kuinka monta prosenttia tyttöjä/poikia, vanhimman ikä, nuorimman ikä, keskiarvo ikä, kuinka monta prosenttia lukukausi maksuista on maksettu. Esimerkiksi yhdessä paperissa, jonka tarkistin väitettiin, että preschoolissa jossa opiskeli neljä lasta, nuorin lapsista on nolla vuotias ja vanhin 1-vuotias (preschool oppilaat ovat iältään 3-6-vuotiata) ja lasten keski-arvo ikä on 5v. Lisäksi kukaan opettajista ei pystynyt laskemaan prosenttilaskuja, joten loppujen lopuksi minä ja Gesa vietimme mukavan illan tarkistelemalla ja korjailemalla papereita. Aika ikävää oli huomata, että suurimmassa osassa preschooleissa yli 60% lukukausimaksuista oli maksamatta, osassa jopa yli 80%, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että opettajat eivät ole saaneet myöskään palkkaa, koska palkanmaksu on kytköksissä maksettuihin lukukausimaksuihin..

Keskiviikkona menimme takaisin preschool:iin ja harjoittelimme runoja ja lauluja päätösjuhlaa varten. Töiden jälkeen lähdimme Piggs Peak:iin ottamaan vastaan viittä suomalaista opiskelijaa, jotka halusivat tulla tutustumaan työhömme. Olimme aika näky Piggs Peak:issa, seitsemän valkoihoista ihmistä oli varmaan järkytys paikallisille. Jokainen pysähtyi tuijottamaan meitä ja taas kerran kamerakännykät napsivat ahkerasti kuvia meistä seisomassa ja odottamassa combia. Taas kerran Vusumnotfossa ei ollut sähköjä, joten keittelimme kaasuliedellä hitaasti teetä suomalaisille ja opetimme heitä tekemään maitotölkeistä rahakukkaroita.

Torstaiaamuna SÄHKÖT OLIVAT PÄÄLLÄ ja saimme juotua aamuteet ennen kuin lähdimme töihin. Olisittepa nähneet lasten ilmeet kun paikalle saapui kahden opettajan sijaan seitsemän opettajaa. Lapset olivat innoissaan, istuivat jokaisen sylissä vuorotellen, halailivat, poseerasivat valokuvissa ja nauroivat innoissaan. Mietimme Gesan kanssa että voisimme tästä lähin tuoda mukanamme joka päivä vierailijoita, koska lapset käyttäytyivät kauniisti, lauloivat kovaa ja kuuntelivat tunnilla kiltisti. Ikävä kyllä heti kun extra opettajat poistuivat paikalta puolilta päivin pääsimme taas erottamaan muutamaa tappelupukaria toisistaan….

Perjantaina töiden jälkeen lähdimme Mbabaneen viikonlopuksi. Pääsimme perille juuri ennen myrskyä ja onneksi ehdimme saada illallisenkin valmiiksi ennen kuin sähköt taas katkesivat. Pimeässä ei juurikaan ollut tekemistä, joten pääsimme nukkumaan heti kahdeksan jälkeen (joka ei yhtään haittaa, kun yleinen heräämisajankohtamme on nykyisin 5.30) :D

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme Gesan kanssa combi-asemalle tarkoituksenamme mennä swazi kynttilämyymälään. (Swazi candles valmistaa aivan ihania käsintehtyjä kynttilöitä.) Kerroimme combi kuskille minne halusimme mennä ja hän sanoi kertovansa milloin meidän pitää jäädä pois ja vaihtaa combia. Matkustettuamme jo jonkin aikaa yksi swazi nainen pysäytti combin ja käski meidän seurata häntä ja sanoi näyttävänsä meille tien. Nousimme siis ulos combista ja seurasimme naista, joka osoitti meille vähän matkan päässä olevia valkoisia rakennuksia ja sanoi niiden olevan swazi candles. Kiitimme naista avusta ja kävelimme rakennuksilla ja meille selvisi, että olimme saapuneet swazi canners (swazi purkkiruoka tehtaalle)… Pieni väärin ymmärrys…. Kysyimme portinvartijalta kuinkahan pitkä matka swazi kynttiläpaikkaan on ja miten löytäisimme sinne ja hän käski meidän seurata pientä hiekkatietä. Pieni hiekkatie muuttui pian mutapelloksi ja kun lopulta noin puolentunnin rämpimisen jälkeen saavuimme swazi kynttiläpaikkaan emme olleet ehkä kaikkein parhaimmalla tuulella :D Onneksi pian olin aivan myyty ihanien kynttilöiden edessä ja unohdin pienen eksymissessiomme. Lisäksi meille sattui hyvä tuuri kun tapasimme Gesan enon työkaverin ja tämän vaimon kynttiläostoksilla ja he ajoivat meidät takaisin Gesan enon talolle ja nauroivat kun kuulivat pikku eksymisepisodistamme :D

Lauantai-iltana menimme Gesan enon, tädin ja muutaman Eu-virkailijan kanssa syömään. (Gesan eno työskentelee Eu:lle). Mukana oli myös yksi suomalainen mies, joten pääsin virkistämään suomenkielen taitoani. Oli kyllä taas vaihtelua maaseutuelämälle syödä näiden eu-ihmisten kanssa neljän ruokalajin illallinen ja keskustella mm. suomenkielen ja ruotsinkielen eroista.. Ainakin pääsen täällä kokemaan kaikenlaista :D

Tänään saavuimme takaisin Vusumnotfoon ja arvatkaa mitä sähköt toimivat! Jee :D Saamme siis keitellä rauhassa tämän illan vettä, ladata tietokoneemme ja käyttää kattolamppua! Ihanaa luksusta vaihteeksi! Toivottavasti ensi viikolla sähköt pysyvät päällä hieman paremmin, niin saan ehkä pidettyä bloginikin ajan tasalla tapahtumista :)

Maanantai 15.11.2011 Kuuman viikonlopun jälkeen…

Huh huh hellettä, koko viikonlopun jatkui yli +40 asteen ilmat ja ulkona olo ei ole mikään nautinto. Perjantaina onneksi päästiin viilentymään Orion hotellin uima-altaalla ja lauantaina hoidettiin Malelanessa shoppailu ilmastoiduissa kaupoissa. Ollaan kyllä taidettu ylittää toi Matsamon raja-asema muutaman kerran, kun tullimiehetkin jo muistaa meidät. ”Oh, you two are always walking and live in Ngonini.” Matsamon combi pysäkinkin kuljettajat tietää mihin combiin halutaan ja neuvovat meidät huutelemalla seuraavaksi lähtevään combiin ennen kuin edes ehditään kysyä neuvoa :D Tuo lauantain reissu taisi kyllä olla viimeinen Matsamon rajan ylitys. seuraavaksi mennään varmaan Etelä-Afrikan puolelle vasta 5.12 kun olemme varanneet lennot Kapkaupunkiin!

Lauantai-iltana ilman hieman viilettyä pidimme sitten pikkujoulut Gesan kanssa. Leivoimme brownieta, keksejä ja uuniomenoita, kuuntelimme joululauluja ja katsoimme elokuvaa kuistilla. Oli hauskaa juhlia, mutta hieman omituista ajatella joulun lähestyvän kun täällä on kesäsäät parhaimmillaan (tai oikeastaan pahimmillaan).

Sunnuntaina Gesa sitten voi todella huonosti. Liika aurinko aiheutti auringon pistoksen ja hän vietti koko päivän sängyssä. Minä tein paperi hommia (tappelin excel ohjelman kanssa) ja valmistelin juttuja huomenna olevaa preschool opettajien koulutuspäivää varten.

Tänäänkin Gesa pysyi vielä kotona lepäämässä kun minä menin töihin. Lapset olivat innoissaan nähdessään minut pitkän tauon jälkeen ja halusivat vain istuskella sylissä ja kertoa tarinoitaan (siswatiksi…) Aloitimme harjoittelemaan päätösjuhlaa varten perinteisiä heimotansseja. Oli hauskaa nähdä kun pikku tytöt ja pojat lauloivat, taputtivat ja tanssivat samalla tavalla kuin olimme aikaisemmin nähneet perinne kylässä. Päätösjuhla on 3.12 ja silloin päättyy myös minun harjoitteluni, joten enää ei ole montaakaan päivää jäljellä. On mukavaa, että pystytään vielä osallistumaan juhlaan niin saadaan kunnon loppu meidän työllemme täällä :)