Taas on vierähtänyt muutama päivä kirjoittamatta blogia. Torstai oli meidän viimeinen ”normaali” päivä preschool:issa (jos meillä koskaan on normaaleita päiviä :D). Käytiin lävitse lasten kanssa meidän päätösjuhlan ohjelma kokonaisuudessaan ja huomattiin aika pian, ettei se mene todellakaan lävitse tunnissa kuten sen kuuluisi. Preschool:in opettajalle vain oli niin kovin tärkeää tunkea ohjelman sisältöön kaikki asiat jotka lapset vain olivat oppineet, luultavasti lähinnä tehdäkseen vaikutuksen vanhempiin.
Perjantaina mentiin siivoamaan ja koristelemaan preschool:ia. Sovittiin, että tavattaisiin opettajan ja muutaman muun swazin kanssa koululla kymmeneltä, mutta valitettavasti paikallisille tyypilliseen tapaan kukaan ei ollut paikalla, kun Gesan kanssa saavuttiin klo 10.00 koululle. Päivähoito huoneessakin olivat pelkät vauvat paikalla. Lastenhoitajan mielestä kun on ihan ok jättää 0-2-vuotiaat lapset yksikseen pitkiksikin ajoiksi ja lähteä itse pesemään pyykkiä. Jos minulla olisi vauva (ja onneksi ei ole..) en kyllä koskaan jättäisi sitä paikallisiin päivähoitoihin. Muutenkin täällä on normaalia lukita pienet lapset kotiin, jos vanhempien on lähdettävä vaikka asioille kaupungille, mikäs parempi tapa pitää lapset turvassa, vai mitä? No katsottiin Gesan kanssa jonkin aikaa vauvojen perään ja otettiin ne sitten meidän kanssa siivoamaan preschool:ia. Kun lastenhoitaja noin tunnin kuluttua palasi oli hän kiukkuinen, kun vauvat eivät olleet pysyneet päivähoito huoneessa… (hmm.. voisi hoitaa työnsä kunnolla, niin vauvatkin voisivat olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.) Siivottiin Gesan kanssa muutama tunti ja kun ei keksitty enempää tekemistä ja kukaan ei ollut tullut vieläkään paikalle klo 12.00 päätettiin lähteä takaisin Vusumnotfoon. Pakattiin meidän tavarat, kokattiin illallinen Kathy:lle ja vietettiin mukava viimeinen ilta Vusumnotfossa.
Tänään lähdettiin aikaisin aamusta preschool:ille ja saavuttuamme sinne huomattiin, että ainakin koristeet oli saatu paikoilleen eilen meidän lähtömme jälkeen. Annettiin meidän preschool:in opettajalle lahjaksi muutamia valokuvia ennen kuin lapset ja heidän sukulaisensa alkoivat saapua paikalle. Ensinnäkin aloitettiin ohjelma noin neljäkymmentä minuuttia myöhässä ja lapset olivat jo valmiita hyppimään seinille. Loppujen lopuksi koko juhlaohjelma kesti tunnin sijasta kolme tuntia todistusten jakoineen kaikkineen. Yksi päiväkodin johtokunnan jäsenistä piti pitkän puheen, josta hän omisti suuren osan meille kahdelle tytölle (emme kuulemma ihan vielä ole naisia) ja puhui mm. pitkään siitä miten kävelemme joka päivä pitkän matkan koululle ja kuinka kaikkien pitäisi ottaa siitä mallia. Hieman kiusallista meidän mielestämme sillä suurimman osan lasten vanhemmista työskentelevät näillä banaaniplantaaseilla ja kävelevät päivittäin varmaan kolme kertaa pidemmän matkan kuin me, mutta heti kun valkoinen ihminen kulkee muutaman kilometrin ilman autoa on se aplodien arvoinen suoritus. Meidän yllätykseksemme myös meidän piti pitää puhe Gesan kanssa ja kerrottiinkin lyhyesti kuinka paljon ollaan opittu lapsilta ja nautittu meidän ajastamme preschool:issa. Muistutimme myös aikuisia antamaan lapsille aikaa olla lapsia ja nauttia leikkimisestä. Kolmen tunnin ohjelman päätteeksi hyvästeltiin opettaja ja lapset. Oli vaikeaa sanoa hei hei lapsille ja tietää että todennäköisesti emme enää koskaan näe heitä tai kuule heistä, voimme vain toivoa heille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Toivottavasti edes osa heistä pystyisi suorittamaan koulun loppuun, opiskelemaan ehkä yliopistoon ja saamaan itselleen työpaikan ja välttämään HIV tartunnan. Ainakin minulle nämä lapset ovat opettaneet paljon elämäniloa, kärsivällisyyttä, millaista on kasvaa vaikeissa olosuhteissa ja miten kuitenkin pohjimmiltaan lapset ovat samanlaisia kaikkialla.
Palattuamme Vusumnotfoon hyvästelimme Kathyn ja eu autokuski tuli hakemaan meidät Mbabaneen Gesan enolle ja tädille (nyt tiedätte minne verorahat menee :P). Nyt ollaan vain pesty pyykkiä, jotta saadaan puhtaan vaatteet mukaan Kapkaupunkiin. Maanantaina on matkalle lähtö edessä ja odotan kyllä innolla reissua. Pitäkää peukut pystyssä että säät suosii ja matka sujuisi ilman suurempia kommelluksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti