Ajatelkaa, viimeinen päivä marraskuuta? Täällä ei kyllä uskoisi marraskuun olevan jo lopussa. Vaikka pari viimeistä päivää on ollut ihan pilvistä ei kylmyydestä tarvitse päiväsaikaan huolehtia. Kuulemma Suomessakaan ei ole vielä tullut lunta. Muistakaa nyt kaikki toivoa sitä hartaasti, sillä olen tilannut valkoisen maiseman kun saavun takaisin Suomeen parin viikon päästä.
Ollaan tämä viikko taas oltu meidän omassa preschool:issa. Tänään taas opetettiin vaihteeksi Gesan kanssa kahdestaan kun opettaja oli poissa. Harjoiteltiin päättäjäisjuhlaa varten runoja, lauluja, raamatun kohtia ja hyviä tapoja. Minulle on ainakin kaiken tämän toistamisen jälkeen jääneet hyvät tavat päähän: Wash your hands with soap and water before eating, trim your nails often, always cover your food, tell the truth at all the time…. Ja teoriassa lapsetkin osaavat toistella niitä, mutta käytännön toteutus välillä pääsee unohtumaan…
Kaksi meidän preschoolin oppilasta ovat jostain syystä taantuneet takaisin samalle tasolle missä he olivat ennen minun ja Gesan tuloa. Yksi pieni poika tappelee taas jatkuvasti, tunkee käsiään tyttöjen haarojen väliin, puree, potkii ja huutaa jos yrität koskea häneen. Ikävä ajatella mitä kaikkea hänen kotonaan saattaa tapahtua ja mitä hän joutuu kestämään. Samoin yksi tyttö, joka alussa löi jokaista joka hipaisikin häntä muuttui todella paljon aloitettuamme ”positive reinforcement” projektimme ja hän rakastaa istua sylissä ja leikkiä muiden lasten kanssa. Nyt kuitenkin muutaman viikon ajan hän on aloittanut taas jatkuvat tappelut ja yrittää olla hankala niin monella tavalla kuin keksii (keskeyttää oppitunnit, salakuljettaa ruokaa pihalle, varastelee, tappelee….). Ikävää nähdä, että meidän viimeisellä viikolla muutaman lapsen kanssa palataan lähes lähtöpisteeseen. Mutta tervetuloa todellisuuteen, vaikka olemme nähneet monissa lapsissa paljon positiivista muuttumista, emme pysty taikasauvaa heiluttamalla muuttamaan kaikkia.
Eilen käytiin muuten Gesan kanssa viimeistä kertaa Piggs Peak:issa ruokaostoksilla ja mikä tärkeintä meidän vakipaikassa KFC:ssä jäätelöllä. Meillä on jopa vakipöytä ja tunnemme jo kaikki KFC:n myyjät, se on ollut tämän muutaman kuukauden meidän pakopaikkamme länsimaalaiseen elämään :D
Tänään katselin hiukan tavara määrääni ja toivon että saan kaiken tungettua rinkkaani huomisen ja ylihuomisen aikana. Pakkaus stressi pukkaa päälle. Lauantaina preschool:in päätösjuhlan jälkeen lähtö Mbabaneen, maanantai aamuna aikaisin Kapkaupunkiin, seuraavana lauantai-iltana takaisin Mbabaneen ja maanantai aamuna aikaisin Johannesburgiin. Pian siis olen jo Suomessa panikoimassa pakkaamisen sijasta joululahjoja ja koulutehtäviä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti