Tänään lähdettiin ennen seitsemää combilla Piggs Peak:iin, koska ohjelmassa oli yksityiseen pre-school:iin tutustuminen. Uusi amerikkalainen vapaa-ehtoinen, joka hoitelee lähinnä Vusumnotfossa paperitöitä tuli minun ja Gesan mukaan. Jo aamulla ilma oli ”mukavan” lämmin, mutta päivän mittaa lämpötila nousi todella yli neljänkymmenen asteen. Ei tosiaan mikään ulkoilukeli.
Pre-school:issa oli kaksi luokka-astetta: 6-vuotiaille 0-luokka ja 5-vuotiaille 00-luokka. Minä menin 00-luokkaan ja Gesa sekä amerikkalainen tyttö menivät 0-luokalle. Meille oli alun perin sanottu, että menemme seuraamaan opetusta, mutta itse asiassa pääsimme/jouduimmekin opettamaan. 00-luokan opettaja laittoi minut heti vetämään aamulaulu hetken ja aamurukous hetken. Laulettuani käytännössä melkein kaikki Jeesus laulut, jotka muistin englanniksi ja muutaman muun lastenlaulun kysyin voisimmeko aloittaa tunnin (ajattelin siis että voisiko hän tulla opettamaan) ja opettaja sanoi: tietenkin, meillä on aiheena vuodenajat, joten voit aloittaa opettamaan. Siinä sitten keskustelin vuodenajoista, jotka täällä ovat täysin erilaiset kuin Suomessa täysin valmistautumatta ja tuntematta lapsia. Onneksi tämän pre-school:in lapset pystyivät kommunikoimaan todella hyvin englanniksi, joten pystyin kysymään heiltä kysymyksiä ja saimme aikaan keskusteluja.
Lasten lounastauon jälkeen seurasimme kun molemmat luokat yhdessä harjoittelivat heidän joulujuhlansa ohjelmistoa. Lapset lauloivat ja tanssivat todella innostuneesti, mutta jotkut kontrastit olivat hieman huvittavia. Lapset lauloivat täysin rinnoin ”Let it snow, let it snow, let it snow”, kun ulkona oli +43 astetta :D Harjoituksen jälkeen opettajat pyysivät että juttelisimme lasten kanssa joulusta. Minä kerroin heille poroista, tontuista ja joulupuurosta, Gesa kertoi joulukirkosta ja amerikkalainen tyttö kertoi tarinan Petteri Punakuonosta ja sitten lauloimme lapsille Rudolf the red nouse reindeer.
Kontrasti näiden lasten ja ”meidän” pre-schoolin lasten välillä oli kyllä huomattava. Ensinnäkin yksityisen pre-school:in lapset olivat paljon pidempiä, heidän hampaansa olivat valkoiset ja tukka hyväkuntoinen. Ravinto vaikuttaa siis todella paljon lasten kehitykseen ja oli ikävä huomata kuinka huomattava ero on lasten välillä. Lapset pystyivät kommunikoimaan englanniksi, eivätkä ainoastaan toistelleet ulkoa opittuja lauseita. Heidän kädentaitonsa olivat todella paljon edistyneemmät kuin meidän pre-school:in lapsilla, joille saksien käyttö on uutta ja todella vaikeaa. Lapset yksityisessä pre-school:issa eivät hyökkäilleet toistensa kimppuun, varastelleet, huutaneet tai uhanneet toisiaan väkivallalla.
Lisäksi luokka koot olivat rajoitettuja, 15 lasta per luokka, molemmilla luokilla oma opettaja ja yhteinen apulainen. Luokkatilat olivat puhtaat, tavarat ehjiä ja lapsilla oli paljon leluja, kyniä, papereita yms. muita tarvikkeita. Lasten mukanaan tuomat lounaat olivat terveellisiä ja sisälsivät monipuolisia ruoka-aineita, ei pelkästään vaaleaa leipää ja näitä epäterveellisiä mutta halpoja naposteltavia.
Rahalla on siis todella iso vaikutus lapsiin jo varhaisessa vaiheessa. Jos vanhemmilla on koulutusta ja varaa laittaa lapset yksityiseen pre-school:iin heillä on jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuus parempaan koulutus ympäristöön, pienempiin luokkakokoihin ja paremmat mahdollisuudet oppia puhumaan englantia. Tietenkin yksityisen koulun lasten kotiolot ovat luultavasti myös paremmat kuin yhteisöjen julkisissa kouluissa. Lapsilla on luultavasti vanhemmat, oma koti ja turvalliset olot. Meidän pre-school:in lapsista osa on orpoja, osa asuu isovanhempiensa luona koska he ovat aviottomia lapsia, osa asuu koko sukunsa kanssa samassa pienessä kotitalossa ja osan vanhemmat ovat vakavasti sairaita.
Oli mukavaa nähdä yksityinen pre-school ja tutustua sen toimintaan, mutta kyllä meitä enemmän tarvitaan auttamassa näissä julkisissa pre-school:eissa, jossa opettajilla ei ole kunnollista koulutusta, lapset ovat erityisen tuen tarpeessa ja henkilökunnasta on aina puutetta. Huomenna emme kuitenkaan pääse vielä palaamaan pre-school:iin sillä vuorossa on heimopäällikön ja tämän vaimon tapaaminen. Jonkinlainen perinteinen sadekauden juhlinta on menossa ja paljon perinteisesti eläviä ja pukeutuvia ihmisiä on saapunut leiriytymään lähialueen päällikön luokse ja me menemme tapaamaan heitä huomenna. Melkoisen jännittävää nähdä mitä tuleman pitää. Ainakin saimme tarkat ohjeet mitä päällikön vaimo haluaa lahjaksi. Ostimme hänelle Piggs Peak:istä perinteisen lantiohuivin, spriteä ja sitruunalimua. Länsimaalaisuus on siis saapunut tännekin, kun lahjaksi viedään limua :D Kirjoittelen sitten lisää kokemuksesta, toivottavasti ei ainakaan jouduta jäämään päällikön jalkavaimoiksi :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti