Pitihän se arvata, eilen kun esiteltiin meidän hienoa ideaa positiivisen käyttäytymisen palkitsemisesta ja kerrottiin kuinka hyviä kokemuksia meillä on ollut sen kanssa niin tänään lapset päättivät todistaa meille että he todellakin tietävät mitä huono käyttäytyminen on.
Kaikki alkoi mennä alamäkeen jo heti koululle saavuttuamme, kun meille selvisi, ettei swazi opettaja ole tänään tulossa, vaan me olisimme Gesan kanssa kahdestaan vastuussa luokasta. Lapset olivat täynnä energiaa varmaankin koska he olivat edellisen päivän viettäneet pre-schoolissa ilman opettajaa. He olivat innoissaan siitä, että palasimme takaisin: halasivat/hyppivät/roikkuivat kiinni meissä koko heidän vapaanleikin ajan jakson. Leikin jälkeen oli aika siivota sotkut ja lapset saivat tehtyä sen edes jotenkuten, mutta joka aamuinen rivissä tehtävä ylistyslaulu tuokio tuotti jo suuria vaikeuksia. Minä yritin parhaani mukaan johtaa laulua ja Gesa kokosi lapsia pysymään kasassa. Lauloimme ja rukoilimme siis hallitun kaaoksen merkeissä ja sen jälkeen oli aika aloittaa ”oppitunti” koskien painavia ja kevyitä esineitä. Koska lapset eivät ymmärrä englantia kovinkaan hyvin ja meillä ei ollut tulkkaajaa yritimme mahdollisimman yksinkertaisesti selittää asioita ja näyttää esim. kiven ja höyhenen avulla eroa painavan ja kevyen välillä. Lapset olivat kuitenkin todella rauhattomia ja suurin osa ajasta meillä menikin pyytäessä heitä olemaan hiljaa tai erottaessa tappelupukareita toisistaan. Lopulta sanoin Gesalla että hän ottaisi hiljaa ja kiltisti istuvat lapset eteishuoneeseen kuuntelemaan tarinaa ja minä jäisin huonosti käyttäytyvien lasten kanssa luokkahuoneeseen.
Gesan ja kilttien lasten mentyä yksi poika hyökkäsi toisen kimppuun ja erotin tappelupukarit ja vein toisen heistä istumaan erilliseen pieneen varastohuoneeseen jäähylle. Kun palasin toisten lasten luokse ei aikaakaan, kun poika livahti ulos varastohuoneesta ja kun toiset lapset alkoivat huudella hänellä, hän hermostui ja ryhtyi puremaan kaikkia joihin vain pystyi ylettymään. Nappasin hänet kiinni ja yritin pidellä häntä siten, ettei hän pääsisi puremaan lapsia tai minua ja vein hänet varastohuoneeseen ja sanoin että täältä ei tulla ulos ennen kuin pyydetään anteeksi ja osataan käyttäytyä. Onneksi hoitaja, joka huolehtii vauvoista, sattui tulemaan ohi juuri sillä hetkellä ja pyysin häntä selittämään pojalle saman siswatiksi. Hän myös selitti muille lapsille pyynnöstäni että he eivät päässeet kuuntelemaan tarinaa, koska eivät osanneet käyttäytyä.
Ruoka-aika oli meluisa katastrofi, mutta sentään saatiin syötyä ja jotkut lapsista auttoivat jopa siivoamisessa. Lapsi, joka oli purrut kaikkia oli kaikista innokkain siivoaja, koska näytin hänelle hänen nimen olevan käyttäytymistaulukossa huonoimmassa paikassa: talvi julisteella. Ruokailun jälkeen oli vuorossa ulkoilu ja minä Gesa suunniteltiin seuraavan päivän oppituntia kun lapset leikkivät ulkona. Jonkin ajan kuluttua pihalta alkoi kuulua itkua ja pian neljä itkevää tyttöä ja muutama heitä seuraava tyttö tulivat luokkaan ja alkoivat selittää meille jotakin siswatiksi. Emme tietenkään ymmärtäneet mitä oli tapahtunut, joten veimme tytöt vauvojen hoitajan luokse ja pyysimme tulkkausapua. Aikamoinen shokki oli kun hoitaja ilmoitti että tytöt itkivät, koska muutama pojista oli sanonut yhdelle pienimmistä tytöistä, että he aikovat raiskata hänet. Yritimme rauhoitella tyttöjä ja sitten menimme puhumaan poikien kanssa. Ongelmana oli taas kielimuuri. On todella vaikeaa sanoa ymmärsivätkö lapset selityksistämme mitään muuta kuin No touching.
On kamalaa ajatella että viisi/kuusi-vuotiaat pojat tietävät, että sanaa raiskata voi käyttää uhkauksena toista kohtaan. En todellakaan tiedä, ymmärtävätkö he täysin sanan merkityksen, mutta jollain tasolla sen on pakko olla heille tuttu. Kaikki tämä kertoo ikävän paljon heidän kotioloistaan ja ympäristöstä, jossa suurin osa lapsista joutuu kasvamaan. Swazimaassa, varsinkin maaseudulla, lapset kohtaavat paljon seksuaalista hyväksikäyttöä ja tietenkin se vaikuttaa heidän puheisiinsa ja käytökseensä. Varsinkin tällaisissa tilanteissa toivoisi, että lasten kanssa kommunikointi olisi helpompaa.
Teimme Gesan kanssa tänään illalla kaksi nukkea pahvista ja huomenna aiomme nukkejen ja opettajan tulkkauksen avulla keskustella lasten kanssa millainen on mukava luokkatoveri ja millainen on ikävä luokkatoveri. Tähän aiheeseen liitämme keskustelun raiskaus sanan käytöstä ja toisten vartaloiden ja koskemattomuuden kunnioittamisesta. Onneksi opettaja on tulossa huomenna takaisin, koska hänellä on varmasti lisää ideoita selittää lapsille yksityisyydestä ja hän voi tehdä sen lasten omalla kielellä niin että asia tulee varmasti ymmärretyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti