Turhaa iloittiin Gesan kanssa, että täällä ei sähköt katkeile samalla tavalla kuin Mbabanessa. Nyt ne tuntuvat olevan poikki vähän väliä ja aina iltaisin kun on niin pimeää ettei eteensä näe. Kynttilän valossa kirjoittelen nyt blogia ja toivon että tietokoneen akku kestää jonkun aikaa :)
Tänään vietettiin pre-schoolissa synttäreitä. Yhdellä oppilaalle ja yhdellä viereisessä huoneessa olevan päivähoidon pikkutytöistä oli syntymäpäivät. Koska heidän vanhempansa olivat ostaneet kakun niin pre-schoolissa pidettiin kunnon juhlat ja kaikki lapset olivat iloissaan saatuaan kakkua ja tikkareita. Paikalle tuli myös valokuvaaja jonka yhden lapsen vanhemmat olivat pyytäneet paikalle. Tämä sitten otti kuvia ja tulosti niitä pienellä tulostuskoneella ja lasten vanhemmat saivat ostaa niitä. Suurin osa vanhemmista työskentelee näet banaani/appelsiini viljelmillä joten heillä on lyhyt matka tulla käymään pre-schoolissa. Yhden päivähoidossa olevan vauvan äiti halusi välttämättä että valokuvaaja ottaa kuvan minusta ja Gesasta kun pidämme hänen lastaan sylissä jotta hän voi ostaa itselleen muistoksi kuvan. Hieman omituista, kun emme edes olleet koskaan nähneet naista saati vauvaa ennen, mutta tietenkin suostuimme. Ehkäpä nyt koristamme jonkun pienen swazikodin seinää :D
Sattui tänään pre-schoolissa hieman ikävämpikin juttu. Kuten aikaisemmin kirjoitin niin monet lapset käyttäytyvät täällä aika väkivaltaisesti. Paikallinen opettaja on kai niin tottunut tappeluihin, ettei aina niihin puutu, mutta minä ja Gesa puutumme jokaiseen tilanteeseen, jonka näämme niin hyvin kuin kielitaidollamme pystymme. Tänään yksi oppilaista tappeli toisen oppilaan kanssa ja löi häntä. Minä puutuin tilanteeseen ja hän potki myös minua kohti joten laitoin hänet istumaan penkille ja sanoin että on time-out. Hän alkoi itkeä ja silloin toinen oppilaista meni ärsyttämään häntä kävelemällä liian lähelle. Itku loppui kuin seinään ja pikku oppilas nappasi vyönsä ja kun tajusin että hän meinasi huitaista sillä toista oppilasta menin seisomaan heidän väliinsä ja kieltämään tilannetta. Oppilas ei kuitenkaan välittänyt vaan yritti huitaista toista jolloin sainkin itse kovan iskun vyöstä käteeni ja muistoksi mukavasti punoittavan käsivarren. Oppilas taisi pelästyä tekoaan kuitenkin jonkun verran koska puhkesi välittömästi itkuun. Yritin selittää hänelle yksinkertaisesti englanniksi miten väärin hän oli toiminut ja miten paljon toista pikku oppilasta olisi voinut sattua ja kuinka minua sattui nyt, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän. Haimme sitten Gesan kanssa paikallisen opettajan paikalle ja kerroimme hänelle mitä tapahtui jotta hän voisi selittää pojalla miten vaarallista vyöllä lyöminen voi olla. Opettaja suuttui aivan valtavasti ja ensimmäisen kerran kuulin että hän sanoi antavansa selkään jollekin oppilaistaan. Onneksi saimme Gesan kanssa selitettyä hänelle että emme missään nimessä halua että hän lyö lasta ja hän kutsuikin kaikki oppilaat koolle ja minä näytin lapsille punoittavaa käsivartta ja opettaja selitti siswatiksi kuinka vaarallista lyöminen on. Pikku oppilas istui sitten jäähyllä muiden leikkiessä pihalla ja jonkun aikaa istuttuaan tuli pyytämään minulta anteeksi. Minusta on ikävää nähdä kuinka pikku lapsetkin täällä käyttävät väkivaltaa niin rajusti. Pistää aika paljon miettimään millaisissa kotioloissa he kasvavat ja millaisia käytösmalleja heillä on saatavilla. Käsivarsi unoittaa aika ikävästi vieläkin monen tunnin jälkeen, mutta olen iloinen että minä sain iskun eikä toinen oppilaista. Olen sentään sen verran pidempi että vyö sivalsi minua käteen, mutta toista pikkuista se olisi osunut luultavasti naamaan ja saattanut tehdä todella ikävää jälkeä.
Mutta ehkei koko blogin pidä olla vaan ikäviä asioita sähkökatkoksista ja tappeluista. Ollaan saatu tutustua paikalliseen ”ruokakulttuuriin” tällä viikolla oikein toden teolla. Lapsethan syövät koulussa joskus kanaa riisin kanssa ja arvatkaapas missä näitä kanoja säilytetään ennen kuin joku opettajista tappaa ja kynii ne. Missäpä muualla kuin opettajien vessassa, joka muuttuu kätevästi paristi viikossa kanalaksi. Lisäksi tänään opettajat ostivat itselleen eläviä kanoja jostain läheltä kotiinsa viikonloppu sapuskaksi joten vessassa tepasteli neljä kanaa ja luokkahuonessa laatikossa oli kahdeksan kanaa lisää, joita sai aina välillä käydä työntämässä takaisin laatikkoon. Gesa oli selvästi hieman järkyttynyt kanoista ja ilmoitti aloittavansa kasvissyöjäksi heti Saksaan palattuaan. Minusta on toisaalta hyvä nähdä mistä ruoka oikeasti tulee, tekisi varmaan hyvää osalle suomalaisistakin lapsista nähdä mitä broileri oikeasti on.
PS: Meillä on täällä Vusumnotfossakin oma vessa kana. Yksi naapurin kanoista on keksinyt että Kathyn talon takana olevaan vessaan on hyvä käydä munimassa, koska siellä ovat kahden koirista mukavat pehmeät korit. Kätevää ottaa mukaan aamiaismunakas ainekset samalla kun käy aamupissalla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti