Tänään lähdin pre-school:ista heti lasten ruokailun jälkeen, jotta ehtisin tehdä vierailuni Etelä-Afrikassa (kiitos omituisten maassa oleskelu sääntöjen…). Kävelin Ngonini portille odottamaan combia, joka onneksi saapui melko pian (portilla seisonut mies näet ilmoitti minulle odottaneensa jo yli tunnin). Ainakaan maasta pois matkustaminen täällä ei ole kallista kun rajalle on matkaa vain kymmenen kilometriä. Combi matka rajalle maksaa vain 0.40 euroa ja rajan ylityshän on tietenkin ilmaista. Rajavartijat olivat todella mukavia vaikkakin aloin hieman epäillä heidän ammattitaitoaan, kun he katsottuaan ensin passiani kysyivät olenko kotoisin Yhdysvalloista :D Kerrottuani, että olen Suomesta he halusivat opetella sanomaan suomeksi ”hyvää päivää” siltä varalta jos rajan ylittää joku toinenkin suomalainen. (hmmm.. tämä pieni raja-asema maan pohjoisosassa on tuskin suomalaisten turistien suosikki ylityspaikka, mutta mistäs sitä tietää) Lisäksi he halusivat tietää, minne olen menossa Etelä- Afrikassa ja kun sanoin ettei minulla ole mitään aavistustakaan vaan haluaisin vain lähimpään kaupunkiin, niin he neuvoivat kertomaan Etelä-Afrikan puoleiselle combille, että jäisin pois Jeppece:ssä. Etelä-Afrikan rajamuodollisuudet eivät olleet sen kummemmat, hieman tullimies ihmetteli kun sanoin että ylitän rajan kävellen, kai he ovat tottuneet, että valkoiset käyttävät autoja. (harva Swazimaassa työskentelevä valkoinen käyttää combeja) Rajan ylitettyäni kävelin ensimmäiseen combiin ja pyysin jättämään minut pois läheisimmässä kaupungissa.
Olisi pitänyt tajuta, että paikallisten käsitys kaupungista eroaa aika suuresti minun käsityksestäni siitä mikä on kaupunki. Combi kuski jätti minut tien varteen kohdassa, jossa oli paljon pikkuisia majoja, yksi tönö josta myytiin eläviä kanoja ja jonkinlainen ”toimisto”. Käveltyäni noin hetken tien varressa yksi nainen pysäytti minut ja kyysi voisinko tarjota hänelle töitä. Sen jälkeen aloin lähinnä miettiä miten pääsisin pois tästä paikasta, joka ei oikein vaikuttanut paikalta jossa haluaisin viettää hetken ennen kuin ylittäisin rajan uudestaan. Onneksi yksi paikallinen mies kysyi minulta mitä etsin ja sanoin olevani hieman eksyksissä ja etsiväni jotain paikkaa jossa olisi esimerkiksi jokin isompi ruokakauppa. Mies sanoi lähimmän olevan Plaza ja auttoi minut pysäyttämään oikean combin, joka veikin minut paikkaan jossa oli ruokakauppa, pankki ja joitain pikku myymälöitä. Kävin katsomassa ruokakaupan ja totesin sen valikoiman olevan parempi kuin Piggs Peakin (sieltä sai jopa feta juustoa), joten varmaan teemme tästä lähtien aina välillä ostos matkan Etelä-Afrikan puolelle (etäisyys kun on kuitenkin suunnilleen sama kuin Piggs Peak:iin). Kierreltyäni hetken etsin combin, joka vei minut takaisin rajalle. Combissa yksi pikku-lapsi, joka istui äitinsä sylissä vieressäni, ihastui minuun kovasti. Koko matkan hän osoitteli minua, naureskeli ja tökki äitiään jotta tämäkin katselisi minua. Näissä pikkuisissa paikoissa ei paljoa valkoihoisia ole, joten lapsesta näytin varmaan hieman omituiselta.
Rajan ylitys takaisin oli myös todella helppoa ja Swazimaan puolelle nousin combiin, joka vei minut takaisin Ngoniniin. Jotkut etelä-afrikkailaiset miehet tulivat sanomaan minulle, että olen väärän värinen matkustamaan combilla ja että ne ovat vain mustille ja muistuttivat rotuerottelusta. Combin kuljettaja kuitenkin vaan tokaisi, että Swazimaassa ei ole eikä ole koskaan ollut rotuerottelua. Minun mielestäni kaikki ihmiset täällä ovat ottaneet meidät mukavasti vastaan, enka ole juurikaan rasismia ihonvärini takia kohdannut. Enemmänkin ihmiset ovat kiinnostuneita siitä mistä tulen ja miksi olen Swazimaassa (ja lisäksi he haluavat usein katsella/koskea hiuksiani). Tietenkin maaseudulla erottuu joukosta ja saa myöskin osakseen huutelua ja kosintoja sekä joskus pyyntöjä antaa rahaa/tavaraa, mutta useimmiten ihmiset kohtelevat tasavertaisesti. Aika paljon he kutsuvat minua ja Gesa termillä sisko, kuten he puhuttelevat toisiaankin, joten Swazimaassa ei tosiaan rotuerottelua onneksi ole nähtävissä.
Matkani Etelä-Afrikan puolelle sujui siis ongelmitta, joten mennään varmasti Gesan kanssa parin viikon sisällä sinne yhdessä kun Gesa saa passinsa Mbabanesta. Ollaan myös suunniteltu että käytäisiin joku viikonloppu katsomassa Malalane, joka on hieman isompi kaupunki rajan toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti