Eilinen ja tämä päivä ovat olleet kuumimmat päivät Afrikassa oloni aikana. Hiki virtaa jatkuvasti ja melkein toivoo, että myrsky saapuisi pian ja puhdistaisi ilman. (täytyy kyllä myöntää, että myrskyt täällä ovat joskus vähän pelottavia, joten varmaan kadun toivettani heti salamoinnin alkaessa)
Vietettiin Gesan kanssa viikonloppu Mbabanessa, kun minulla oli perjantaina tapaaminen diakkilaisten ja meidän paikallisen yhteyshenkilön kanssa. Perjantaina iltana mentiin sitten Gesan ja hänen enon, tädin ja näiden tuttavien kanssa syömään. Lauantaina tehtiin Gesan kanssa matka Manziniin (Mbabanen lisäksi hieman ”isompaan” kaupunkiin Swazimaassa). Manzini oli kyllä ehdottomasti enemmän afrikkalainen kaupunki kuin Mbabane, joka on osittain melko länsimaalainenkin. Kierreltiin lähinnä Manzinin katuja ja pistäydyttiin pikkuisissa halpatavara liikkeissä. Takaisin tullessamme Mbabanen combi asemalla taas kerran yksi paikallisista oli kovin kiinnostunut meistä. Mutta tällä kertaa hän ei kysynytkään olemmeko sisaruksia, vaan kysyi olenko Gesan äiti ja voisiko hän saada Gesan puhelinnumeron… Todella ”imartelevaa”, että minulla voisi olla aikuinen tytär… Taitaa olla aika ostaa muutama purkki ryppyvoiteita!
Sunnuntaina matkustimme takaisin Vusumnotfoon mukavassa helteessä ja tänään oli taas tavallinen päivä töissä. Vaikka välillä tuntuu, ettei lasten kanssa etene mihinkään ja tappelut vain jatkuvat niin kun tarkkailee lapsia näkyy heissä paljon positiivista kehitystä. Muutaman lapsen vanhempi/isovanhempi on tullut kiittämään paikallista opettajaa siitä että heidän lapsensa on alkanut käyttäytyä paremmin ja viihtyy niin hyvin pre-schoolissa. Osan lapsista englanti on kehittynyt ja varsinkin yksi poika on todella kiinnostunut oppimaan uusia sanoja: ”Teacher what is this?” ”It is a pen” ”A pen!” ja sitä rataa… Ja yksi tyttö joka ennen löi/puri jokaista joka hipaisikin häntä on alkanut silloin osallistua muiden lasten leikkeihin, istuu meidän sylissämme aina kun mahdollista ja ei enää joka kerta hyökkää toisen lapsen kimppuun kun tämä vahingossa tai tahallaan tönäisee häntä. Nämä kehitysaskeleet voivat tuntua pieniltä, mutta meille ne tuottavat suurta iloa ja oppimiskokemuksia. Minusta on mukavaa kun minulla on Gesa täällä seuranani, koska meillä on mahdollisuus käydä yhdessä lävitse havaintojamme ja mietteitämme lasten kehityksistä ja kehitellä ideoita joita voimme toteuttaa lasten kanssa.
Huomenna olemme menossa töiden jälkeen katsomaan opettajan sairasta anoppia, joka ei ole vieläkään päässyt sairaalahoitoon. Tuntuu vähän omituiselta mennä katsomaan hyvin sairasta ihmistä jota en ole koskaan tavannut, mutta opettaja oli hyvin iloinen kun ehdotimme että voisimme tulla tapaamaan hänen anoppiaan. (Kathy ehdotti että kysyisimme) Täällä maaseudulla pidetään hyvänä mitä useampi vierailija sinulla käy, se on merkki sosiaalisesta statuksesta ja hieman omituista on että valkoisten ihmisten vierailuja pidetään hyvin arvokkaina. Kathy esimerkiksi sanoi, että ihmiset ilahtuvat kovasti jos heidän häihinsä tai sukulaisten hautajaisiin tulee valkoisia ihmisiä. Valkoisten ihmisten vierailun jälkeen hääparia tai vainajaa pidetään tärkeänä henkilönä, koska hänellä on kerran valkoisia tuttuja. Hieman omituista… No joka tapauksessa olemme huomenna menossa kyläilemään, katsotaan miten vierailu sujuu!
En noista ryppyvoiteista tiedä, mutta luulen että se auttaa kun saat normaalit siistit vaatteesi päälle..
VastaaPoista